Ilmastonmuutoksen suorat terveysvaikutukset

Synkkenevät talvet vaikuttavat mielenterveyteemme

Säätilalla on vaikutusta ihmisen mielialaan ja terveyteen. Varsinaisesta kaamosmasennuksesta kärsii noin prosentti suomalaisista ja joka kymmenellä on kaamosmasennuksen kaltaisia oireita talvisin. Auringonvalon vähäisyys ja lumen puute vuoden pimeimpänä ajankohtana voivat heikentää unen laatua ja vaikuttaa vireystilaamme sekä ruokailutottumuksiimme. [1]

Vaikka ilmasto lämpenee keskimäärin, auringon valon määrä ei lisäänny. Arvioiden mukaan auringonsäteily vähenee ja pilvisyys lisääntyy ilmastonmuutoksen myötä etenkin talvella. Vähäluminen talvi huonontaa myös ulkoharrastusmahdollisuuksia. Etenkin Etelä- ja Länsi-Suomessa koetaan tulevaisuudessa yhä useammin vähälumisia ja lumettomia talvia, mikä osittain huonontaa talvilajien harrastusmahdollisuuksia. Tällä voi olla haitallisia terveysvaikutuksia, mikäli harrastetun liikunnan kokonaismäärä vähenee. Myös kaamosmasennukseen liittyvä makeannälkä voi lisätä ylipainon riskiä.

Vakavan masennuksen yhteyttä pitkään jatkuvaan sateiseen ja pilviseen säähän on tutkittu vähän ilmastonmuutoksen terveysvaikutusten yhteydessä. Lumettomuuden ja pilvisyyden yhteys terveyteemme on vielä selvittämättä, mutta vakavaa masennusta on todettu esiintyvän eniten syksyllä ja talvella, ja auringonsäteilyn vähäisen määrän on osoitettu lisäävän itsemurhien riskiä marraskuusta maaliskuuhun ulottuvana aikana. Itsemurhatapausten määrä on suurimmillaan keväisin, minkä arvellaan johtuvan alkukeväällä nopeasti lisääntyvästä auringonvalosta. [2]

Lämpötilan terveysvaikutukset

Elimistömme on tietyssä määrin sopeutunut sietämään lämpötilan vaihteluita. Paikalliset ilmasto-olot määrittävät sopeutumisemme rajat sekä optimin, jossa lämpötilasta suoraan johtuva kuolleisuus on pienimmillään. Lämpötilasta riippuvaa kuolleisuusriskiä voidaan havainnollistaa u-muotoisella kuvaajalla, jossa kuolleisuusriski kasvaa, mikäli lämpötila nousee tai laskee huomattavasti ja pakkas- tai helleraja-arvot ylittyvät. Suomessa lämpötilasta suoraan johtuvia kuolemia on vähiten noin 14 ̊C asteessa ja kuolevuus lisääntyy selkeästi kun vuorokauden keskilämpötila pysyttelee yli 20 ̊C asteessa 1-2 viikkoa [3].

Lämpötilan kynnysarvot ovat Pohjois-Euroopassa matalampia kuin eteläisessä, sillä pohjoisessa elävät ihmiset ovat kylmän sijaan herkempiä lämmölle [4]. Alkukesällä esiintyvät helleaallot ovat vaarallisimpia - silloin elimistö ei ole ehtinyt sopeutua riittävästi korkeisiin lämpötiloihin. Erityisen alttiita äärimmäisille lämpötiloille ovat lapset, vanhukset, urheilijat ja ulkotyöntekijät. Vaikka heidän terveydentilansa olisi hyvä, aktiivinen ulkona liikkuminen tai ruumiillinen työ lisää terveysvahinkojen riskiä. Ilmastoimattomat tilat ovat erityisen haitallisia sisätyöntekijöille, sillä helle haittaa työtahtia ja keskittymiskykyä. Riskiryhmään kuuluvat myös kroonisesti sairaat henkilöt, joiden heikentynyt vastustuskyky herkistää heidät etenkin lämpötilan nousulle. Hyvin korkeiden ja alhaisten lämpötilojen on osoitettu lisäävän sydän- ja verisuonisairauksia sekä hengitystie- ja hermostosairauksia sairastavien henkilöiden riskiä kuolla ennenaikaisesti. Myös esimerkiksi hikoiluun ja nesteen poistumiseen vaikuttavat lääkeaineet heikentävät kuumuuden sietokykyä.

Ilmastonmuutos lisää hellepäivien ja lämpöaaltojen yleisyyttä Suomessa

Lämpökuolemien määrä on viime vuosikymmeninä laskenut Suomessa ja muualla Euroopassa muun muassa rakennuskannan laadun parantuessa [5]. Helteen vaikutuksesta kuolee Suomessa vuosittain alle kaksisataa ihmistä, kun taas kylmä vuodenaika aiheuttaa 2000-3000 ennenaikaista kuolemaa [3]. Suoraan kuumuudesta aiheutuvia kuolemia on haastava osoittaa, sillä sää on vain eräs tekijä, jonka lisäksi kuolleisuusriskiin voivat vaikuttaa muut ympäristötekijät, ihmisen fysiologia ja käyttäytyminen.

Ilmastonmuutos lisää helteiden voimakkuutta ja kestoa. Kesällä 2003 Länsi-Euroopassa esiintyneiden helleaaltojen seurauksena raportoitiin yli 30 000 ennenaikaista kuolemantapausta [6]. Vuoden 1972 helleaallon arvioidaan lisänneen Suomessa kuolemantapauksien määrää 840:llä ja vuoden 2003 helteiden 250:llä. Ihmisen vaikutuksen ilmastoon on arvioitu vähintään kaksinkertaistavan riskin vuoden 2003 kaltaisten lämpöaaltojen esiintymiselle. [7] Helleaaltojen aiheuttaman kuolleisuuden suuruudessa on ajallisia, alueellisia ja väestön ominaisuuksiin liittyviä eroja. Vaikka kuolleisuus kasvaa usein eksponentiaalisesti lämpötilan noustessa korkeammaksi, kuolleisuus on yksittäisten hellepäivien sijaan suurempi pitkään jatkuvien lämpöjaksojen aikana [4]. Kuumien päivien lukumäärän ohella on tärkeää arvioida, kuinka monta peräkkäistä kuumaa päivää esiintyy kesän pisimmän hellejakson aikana. Tämä tieto on hyödyksi esimerkiksi terveyspalveluita mitoitettaessa.

Suomessa helteestä aiheutuvia terveysvaikutuksia on odotettavissa alemmissa lämpötiloissa kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa, sillä väestö ei ole täällä yhtä hyvin sopeutunut korkeisiin lämpötiloihin. Lisääntyvät hellepäivät ja pitenevät lämpöaallot tulevat vaikuttamaan Suomessa haitallisimmin pääkaupunkiseudun asukkaisiin. Niin kutsutun lämpösaareke-ilmiön vuoksi etenkin kesäöiden lämpötilat jäävät tiiviisti rakennetulla alueella korkeammiksi kuin ympäröivällä maaseudulla. Kaupunkien rakennukset ja asfaltti- ja kivipinnat varaavat kesäpäivisin lämpöä enemmän kuin rakentamattomat alueet ja vapauttavat sitä öisin, jolloin kaupunkien lämpötila jäähtyy hitaammin kuin maaseudulla. Hengitysilman epäpuhtaudet ja kasvillisuuden vähyys voimistavat terveyteen kohdistuvia haittavaikutuksia kaupungeissa. Helleaaltojen aikana erityisessä vaarassa ovat yksin asuvat, liikuntaesteiset vanhukset, joiden mahdollisuudet reagoida lämpötilan nousuun ovat rajalliset. Sosiaaliset kontaktit ja taloudellinen asema vaikuttavat riskin suuruuteen ja lisäävät esimerkiksi pienituloisten, asunnottomien tai palveluista etäällä asuvien riskiä kuolla helleaaltoihin [8].

Kaikki ilmastoon liittyvät muutokset eivät ole kielteisiä suomalaisten terveydelle. Kylmyydelle herkästä kroonisesta sairaudesta kärsii noin 30 prosenttia väestöstämme [4]. Heidän kohdallaan sairastavuus ja kuolleisuus todennäköisesti laskevat ilmaston lämpenemisen myötä.

UV-säteily vahingoittaa yhä useamman suomalaisen terveyttä

Ilmakehän otsonikerroksen oheneminen voimistaa auringon ultravioletti- eli UV-säteilyä maan pinnalla. Vaikka otsonikerrosta tuhoavien kemikaalien ennustetaan vähenevän lähivuosikymmeninä, otsonikerroksen toipuminen on hidasta. Tämä johtuu siitä, että ilmaston lämpeneminen alentaa keski-ilmakehän lämpötiloja, mikä saattaa ruokkia otsonia hävittäviä prosesseja. UV-säteilyn mittausaikasarjat ovat vielä liian lyhyitä, jotta voitaisiin varmuudella sanoa onko säteily lisääntynyt, sillä vuodesta toiseen tapahtuva vaihtelu on suurta sekä otsonimäärän että pilvisyyden muutosten vuoksi. Esimerkiksi kesällä 2009 UV-säteily oli Suomessa selvästi tavanomaista voimakkaampaa, mutta pitkän ajan trendiin yksi vuosi ei vaikuta. Ilmastonmuutos saattaa jossain määrin vähentää pilvisyyttä kesällä, mutta tätä on toistaiseksi vaikea osoittaa varmuudella.

Kasvanut altistus UV-säteilylle on lisännyt väestön sairastumista ihosyöpiin ja silmäsairauksiin. Altistuksen kasvu johtuu paitsi mahdollisesta säteilyilmaston muutoksesta, myös käyttäytymismuutoksista [8]. Vaatevalinnat, etelänmatkailu ja etenkin aiemmin vallalla ollut rusketusmuoti ovat vaikuttaneet säteilyn kokonaissaantiin todennäköisesti enemmän kuin ilmastonmuutos.

Hellejaksoihin voidaan varautua etukäteen

Korkeiden kesälämpötilojen aiheuttamia terveysvaikutuksia ja kuolleisuutta voidaan ennaltaehkäistä muun muassa järjestämällä ilmastoituja tiloja ja riittävä tuuletuskapasiteetti vanhusten hoitokoteihin ja sairaaloihin. Kotona asuvien vanhusten kannalta on puolestaan tärkeää panostaa muun muassa kotihoidon työntekijöiden kouluttamiseen ja helteiden terveysvaikutuksista tiedottamiseen vanhuksille sopivissa medioissa. Sosiaaliset verkostot ja naapurit ovat tärkeitä apuja hellejakson sattuessa ja voivat pelastaa yksin asuvan vanhuksen hengen. [8] [9]

Kaupunkien lämpösaareke-ilmiötä voidaan pitkällä tähtäimellä lieventää yhdyskuntasuunnittelun avulla.Viheralueiden ja istutusten sijoittaminen rakennusten ja teiden lomaan viilentää pienilmastoa, sillä viheralueet eivät varaa itseensä lämpöä yhtä paljon kuin kivi- ja asfalttipinnat. Puut tarjoavat myös varjoa kaupungin asukkaille ja vähentävät varjostuksellaan myös rakennusten jäähdytystarvetta. Rakennusten sijoittelulla, suunnittelulla ja materiaalivalinnoilla voidaan edelleen vaikuttaa siihen, miten helposti lämpötila nousee rakennusten sisällä helteen sattuessa. Myös asuntokohtaisten ilmastointi- ja tuuletinlaitteiden käytön yleistyminen auttaa osaltaan sopeutumaan ajoittaisiin hellejaksoihin. [8] [10] Ilmastoinnin lisääminen aiheuttaa kuitenkin energiankulutuksen kasvua, mikä fossiilisiin polttoaineisiin perustuessaan vaikeuttaa ilmastonmuutoksen hillintää.