Keskeiset sopeutumishaasteet Suomessa

Mihin sopeudumme ja miksi?

Globaalissa tarkastelussa Suomi näyttää olevan kohtuullisen turvassa ilmastonmuutoksen suorilta vaikutuksilta. Tämä johtuu Suomen luonnonmaantieteellisistä oloista, viileästä ilmastosta ja runsaista vesivaroista. Toisaalta lähellä napa-alueita lämpötilan nousu on keskimääräistä voimakkaampaa ja luonnonolosuhteiden muutos siten keskimääräistä suurempi. 

Vähittäinen muutos luonnonoloissa tarkoittaa nykytiedon valossa Suomessa talvien lyhenemistä ja talvisateiden yleistymistä, kesien lämpenemistä, pidempiä hellekausia ja mahdollisesti ajoittaista kuivuutta ja toisaalta veden kierron yleistä voimistumista ympäri vuoden. Muutosten vahingollisuus riippuu muutosten luonteesta kullakin alueella ja siitä, miten voimakas ja nopea muutos on. Tämä puolestaan riippuu pääasiassa globaalista päästökehityksestä. Muutoksesta hyötyminen edellyttää aktiivisia sopeutumistoimia, esimerkiksi kasvilajiston sopeuttamisessa. Jos maapallon keskilämpötilat nousevat pahimpien ennusteiden mukaisesti, haitalliset vaikutukset kasvavat nopeasti myös muualla maailmassa ja heijastuvat myös Suomeen.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin on viime vuosina alettu pohtia Suomessakin. Etenkin hellejaksojen yleistymisen vaikutuksista terveyteen on keskusteltu. Herätyksenä ovat olleet 2000-luvun hellejaksojen aikana havaittu kuolleisuuden nousu Keski-Euroopassa ja samansuuntaiset havainnot Suomessa kesällä 2010. Vähittäinen ilmasto-olojen muutos vaikuttaa myös ympäristön viihtyisyyteen ja sen tarjoamiin harrastusmahdollisuuksiin. Esimerkiksi lumettomien, kosteiden talvien voidaan arvioida vaikuttavan kielteisesti ihmisten hyvinvointiin [1].

Sopeutumishaasteet ovat suurimpia kaupunkiseuduilla

Haavoittuvuus sään ääri-ilmiöille vaihtelee paikallisesti suurestikin maantieteellisten olosuhteiden, yhdyskuntarakenteen ja esimerkiksi kuntien tuotantorakenteen mukaan. Tietyt yleiset kehityskulut lisäävät kuitenkin yhdyskuntien haavoittuvuutta. Erityisesti kaupunkiseutujen kasvu altistaa yhä suuremman väestömäärän vaikeasti ennustettaville sään ääri-ilmiöiden vaikutuksille.

Ilmastonmuutoksen näkökulmasta on tärkeää, että rakennettu elinympäristö toimii erilaisissa sääoloissa, että se luo viihtyisät puitteet elämälle ja ettei sen ylläpitäminen kuluta kohtuuttomasti energiaa. Rakennuskannan kestävä suunnittelu merkitsee ilmastonmuutoksen kannalta siis sekä muutoksen hillitsemistä kasvihuonekaasupäästöjen minimoimisen kautta, että sen seurauksiin varautumista.

Tiiviis kaupunkirakenne on hillintätavoitteiden kannalta edullinen, mutta se voi olla myös haavoittuva. Rakentamispaikan ja rakennusmateriaalien valinnalla voidaan vaikuttaa rakennuksen kestävyyteen muuttuvassa ympäristössä. Pienilmaston kuten  tuulisuuden, auringonpaistekulmien ja pintavesiolosuhteiden huomioiminen on tärkeää sovitettaessa yhteen asumispreferenssejä ja muuttuvien luonnonolojen asettamia vaatimuksia rakentamiselle [2].

Varautumisen tarve korostuu maankäytön suunnittelussa

Sopeutuminen on erityisen tärkeää toimialoilla, joilla tehtävät päätökset ovat joko erittäin pitkäikäisiä tai koskevat yhteiskunnan tai yleisen edun kannalta kriittisiä toimintoja. Selkein tarve sopeutumistarkasteluun on maankäytön suunnittelussa. Rakennuskantamme suunnitellaan tyypillisesti noin 50-100 vuoden käyttöikää varten, jona aikana ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat jo selvästi näkyä. Ilmastonmuutos olisikin jo nyt otettava huomioon suunnittelussa, vaikka muutoksen vaikutuksiin liittyy vielä joitakin epävarmuuksia. Kunnilla on lisäksi kaavoitusmonopoli, jonka kautta niillä on suuret mahdollisuudet toteuttaa sekä hillintä- että sopeutumistavoitteitaan.

Maankäytössä tehtävät ratkaisut vaikuttavat kunnan haavoittuvuuteen jopa vuosikymmenten ajan. Kerran luotu yhdyskuntarakenne on varsin pysyvä tieverkostoineen ja tonttijakoineen. Tärkeää on sekä rakentamisen suuntaaminen turvallisille alueille, että rakentamismääräysten laadinta ja noudattaminen alueilla, joilla muut yhteiskunnalliset tarpeet pakottavat ottamaan käyttöön haavoittuvia alueita. Erityisen tärkeää sopeutumistarkastelu on kriittisten tai vaikeasti evakuoitavien kohteiden kuten voimalaitosten, vanhainkotien ja sairaaloiden kohdalla.

Yhdyskuntasuunnittelussa ja rakentamisessa varautuminen ilmastonmuutokseen mahdollistaa pitkän aikajänteen kestävän kehityksen. Huomioimalla ja hyödyntämällä suunnittelussa ja rakentamisessa aiempaa voimakkaammin esimerkiksi maastonmuotoja, vallitsevia tuulioloja ja suojaavaa kasvillisuutta luodaan jo nykyoloissa viihtyisämpää elinympäristöä. Alaville alueille ja rannoille olisi jätettävä vihervyöhykkeitä, jotka toimivat puskureina ja laajentumisalueina vesistö- ja meritulville. Toisekseen myös tiheästi rakennetulla kaupunkialueella voidaan jättää tilaa viherympäristölle, joka tasaa sekä lämpötilan että sademäärän piikkejä. Esimerkiksi viherkatot pidättävät tehokkaasti sadevettä. Päällystetyistäkin pinnoista on mahdollista tehdä vettä läpäiseviä.

Veden hallinta on keskeinen haaste

Suomessa huoli ilmastonmuutoksen suorista vaikutuksista on keskittynyt tulvakysymyksen ympärille [3]. Vesikysymys onkin keskeinen, joskaan ei ainoa ilmastonmuutoksen tuoma haaste. Tavallaan koko muutoksen problematiikka kietoutuu veden ympärille – monessa maailman maassa sen puutteeseen, mutta Suomessa etupäässä mahdollisiin tulviin ja rankkasateisiin. Tulvat ovat tuttuja, paikoin lähes jokakeväisiä luonnonilmiöitä, joiden yhteys ilmastoon ja säätilan muutoksiin on helposti havaittavissa. Tulvatilanteiden ennustetaan kuitenkin olevan tulevaisuudessa aiempaa voimakkaampia. Tämä johtuu sekä ilmaston vähittäisestä muutoksesta (sateisuuden lisääntyminen) että ilmastonmuutoksen myötä voimistuvista äärevistä sääilmiöistä (paikalliset rankkasateet).

Suomessa on sattunut lähivuosinakin rannikko- ja rankkasadetulvia, joiden taloudelliset vaikutukset ovat olleet merkittäviä (ks. esim. [4]). Euroopasta tuoreita esimerkkejä suurtulvista löytyy useita [5]. Rantarakentamisen riskit ja hyödyt olisi Suomessakin punnittava tarkkaan, mutta tulvariski koskee toki myös muuta rakennettua ympäristöä. Haavoittuvilla alueilla korostuu myös teknisten järjestelmien toimivuuden varmistaminen myös ääritilanteissa [6].

Muutokseen varautuminen on tärkeää myös turvallisen ja viihtyisän elinympäristön säilymisen kannalta.  Esimerkiksi juuri ranta-alueilla ilmastonmuutoksen ennustetut vaikutukset muuttavat rakentamisen vaatimuksia, jotta näiden kohteiden houkuttelevuus säilyisi. Yksi keskeinen tulevaisuuden haaste rantarakentamisessa on viihtyvyyden säilyttäminen keskimäärin yhä kosteampina ja leudompina talvina, jolloin meri pysyy yhä useammin auki. Rakenteellisia haasteita ovat varsinkin julkisivujen ja alimpien kerrosten suunnittelu kosteampaa ilmastoa kestäviksi. Muutokseen varautuminen näkyy osin vähittäisenä taloudellisena hyötynä, kuten pienempinä kiinteistöjen huolto- ja korjauskustannuksina.

Koko EU:n alueella parhaillaan tehtävä tulvariskikartoitus auttaa osaltaan ottamaan tulvaongelmaa haltuun ja ennakoimaan tulevia muutoksia vesitaloudessa. Suomesta tulvariskialueita on tunnistettu 21. [7]