Itämeren jääolot muuttuvat

Jään pinta-ala pienenee

Itämerellä[1][2] jäät ovat laajimmillaan maaliskuussa. Keskimääräinen jään laajuus on 204 000 km², jolloin jään eteläreuna sijaitsee pohjoisella Itämerellä. Ankarina talvina jää peittää koko Itämeren (pinta-ala 420 000 km²), ja leudoimpina talvina ainoastaan Perämeri ja Suomenlahden itäosat ovat jäässä (pinta-ala noin 50 000 km²).

Malliarvioiden perusteella vuoden keskilämpötila on vuosisadan puolivälin jälkeen noin kolme astetta nykyistä korkeampi, ja tämä vähentäisi keskimääräistä jääpeitteen laajuutta 100 000–140 000 km². Ääriarvotkin tulevat muuttumaan merkittävästi: ankaria jäätalvia, jolloin Itämeri jäätyy kauttaaltaan, ei ehkä esiintyisi ollenkaan ja leudoimpina talvina jäätä syntyisi ainoastaan Perämeren pohjukassa.

Jäätalvi lyhenee

Jääpeitteisen ajan pituus on Perämerellä nykyisin 130–200 päivää, itäisellä Suomenlahdella 80-100 päivää ja pohjoisella Itämerellä 0–60 päivää. Itämeren alueen keskilämpötilan kolmen asteen nousu lyhentää jääpeitteistä ajanjaksoa 40–70 vuorokaudella.

Jäätalvi lyhenee molemmista päistään, mutta jäätymisen ajankohta muuttuu enemmän kuin jäiden lähtöpäivämäärä. Tämä johtuu siitä, että jäätyminen riippuu paitsi talven kylmyydestä myös meren syksyisestä pääosin kesän kuluessa kertyneestä lämpövarastosta. Näin ollen syksyjen lämpeneminen viivästyttää meren jäätymistä.

Jään sulaminen riippuu jään paksuudesta, kevään lämpötiloista ja jään pinnalle saapuvan auringon säteilyn määrästä. Talvien lämpenemisen vaikutuksesta jää on ohuempaa ja sulaa siis nopeammin, mutta auringon säteily ei tulevaisuudessa lisäänny mihinkään.

Lähivuosikymmenten jääolojen haarukointia

Tarkkojen merijään mallinnukseen perustuvien arvioiden puuttuessa voidaan olettaa, että jos lämpeneminen etenee lineaarisesti, niin silloin vuonna 2030 Itämeren alueen ilmasto olisi noin 0.5–1 °C nykyistä lämpimämpi. Näissä olosuhteissa jääolot Itämerellä olisivat hieman nykyistä leudommat: jään suurin talviaikainen laajuus olisi keskimäärin 30 000–50 000 km² pienempi ja jäätalven pituus olisi 10–20 vuorokautta lyhyempi kuin nykyilmastossa. Leudoimpina talvina jäätä esiintyisi vain Perämerellä, Saaristomerellä ja itäisellä Suomenlahdella. Toisaalta ilmaston luontaisen vaihtelun vuoksi myös ankaria jäätalvia voi edelleen esiintyä.

Merijään laajuuden lisäksi on huomioitava myös sen paksuus

Merijään paksuuden kasvuun vaikuttavat talven lämpöolojen lisäksi lumisateet ja ajojääalueella jään liike. Perämerellä rannikon läheisillä kiintojään alueilla jää voi enimmillään olla 70–120 senttimetriä paksua. Ahtojääalueilla jään keskimääräinenkin paksuus voi olla useita metrejä, yksittäisten ahtojäävallien paksuus voi olla jopa 20–30 metriä.

Itämerellä pitkiä mittaussarjoja jäänpaksuudesta on ainoastaan kiintojään alueille. Aikasarjoissa ei havaita mitään yhtenäistä muutostrendiä, ja onkin luultavaa, että kiintojään paksuuteen heijastuvat enemmän sataneen lumen määrän vaihtelut kuin ilman lämpötilan muutokset.