Tutkimus tukee ilmastonmuutokseen sopeutumista

Sopeutumiseen liittyvää tutkimusta tehdään monella saralla

Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa tarvitaan tutkimusta ja monitieteistä lähestymistapaa, joka ulottuu luonnontieteistä yhteiskuntatieteisiin. Tutkimuksista saatavat tulokset auttavat meitä ymmärtämään paremmin ilmastoon ja yhteiskunnallisiin muutoksiin liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Tutkimustulosten avulla voidaan myös tuottaa uusia sopeutumisratkaisuja. Tutkimuksesta saatu tieto on myös arvokasta sopeutumistoimenpiteiden suunnittelussa. Suomen kansallisessa sopeutumissuunnitelmassa 2022 yhtenä tavoitteena onkin vahvistaa ilmastonmuutokseen sopeutumista tukevaa tutkimusta. [1], [2]

Ilmastonmuutokseen ja siihen liittyvän sopeutumisen tutkimusta on tehty Suomessa sekä laajoina tutkimusohjelmakokonaisuuksina että yksittäisinä tutkimus- ja kehityshankkeina. Sopeutumistutkimusta rahoitetaan monista kansallisista ja eurooppalaisista lähteistä. [2]

Sopeutumiseen liittyvä tutkimus keskittyi aluksi luonnontieteeseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin

Suomessa ilmastonmuutosta on tutkittu laajasti ja monitieteisesti tutkimusohjelmissa jo 1990-luvun alusta lähtien. Silloin käynnistyivät tutkimusohjelmat Suomen Akatemian rahoittamat SILMU (1990–1995) [3] ja FIGARE (1990–2002) [4].

SILMU-ohjelman yli 80 tutkimushanketta keskittyivät ilmastonmuutoksen luonnontieteellisiin vaikutuksiin ilmakehässä (muun muassa ensimmäiset ilmastonmuutosskenaariot Suomelle), metsissä ja soilla sekä vaikutuksiin joillekin toimialoille. Varsinaista ilmastonmuutokseen sopeutumista siinä käsiteltiin kuitenkin vain alustavasti. [3]

FIGARE-ohjelmassa tutkimuskenttä laajeni luonnontieteistä myös ilmastonmuutokseen hillintään ja sopeutumiseen liittyviin taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja teknisiin kysymyksiin. Ohjelman tavoitteena oli kehittää ratkaisuja, joilla voidaan vaikuttaa globaalimuutokseen tai auttaa siihen sopeutumisessa. Ohjelman 36 hankkeen tulokset keskittyivät silti pitkälti ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. [4]

Ensimmäinen erityisesti sopeutumiseen keskittynyt laaja yksittäinen tutkimushanke Suomessa oli FINADAPT, jota ympäristöministeriö rahoitti vuosina 2004–2005. Se käsitti seuraavat aihealueet: ilmastotieto ja skenaariot, luonnon monimuotoisuus, metsätalous, maatalous, vesivarat, terveys, liikenne, rakennettu ympäristö, energiainfrastruktuuri, matkailu ja luonnon virkistyskäyttö, sosio-ekonominen selvitys ja yhdyskuntasuunnittelu. [5] Hankkeessa tutkittiin Suomen sopeutumista ilmastonmuutoksen mahdollisiin vaikutuksiin ja tunnistettiin suuntaviivoja tarvittaville uusille tutkimusohjelmille [2].

SILMUn, FIGAREn ja FINADAPTin tuloksia hyödynnettiin laajasti myös vuonna 2005 julkaistun Suomen ensimmäisen Ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian laatimisessa [6].

Sopeutumistutkimus on kehittynyt monitieteiseksi

Sopeutumisstrategian toimeenpanoa tuettiin laajalla Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelmalla (ISTO, 2006–2010), jota rahoittivat pääasiassa maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö mutta myös liikenne- ja viestintäministeriö, ulkoministeriö ja Tiehallinto. ISTOssa tuotettiin sopeutumistoimien suunnittelun ja toimeenpanon vaatimaa tietoa sekä edistettiin tiedon soveltamista käytäntöön [7].

ISTO-tutkimusohjelmaan kuului 30 eri teemoihin liittyvää hanketta, jotka käsittelivät muun muassa maa- ja metsätaloutta, kalataloutta, kaavoitusta ja rakentamista, ilmastopalvelua, sään ääri-ilmiöitä, luonnon monimuotoisuutta ja sosiaalisia vaikutuksia. Myös tulvien ja kuivuuden tuomat haasteet sekä sopeutumisen kansainvälinen ulottuvuus otettiin huomioon. Kattavan ohjelman laajat tulokset koottiin keskitetysti saataville [8], [9]. ISTO-ohjelma täytti monilta osin aiemmin tunnistettuja tietoaukkoja, mutta yhteiskuntatieteellisiä tai sektorirajat ylittäviä tutkimusaiheita siinä oli vähän. ISTOssa ei myöskään käsitelty kovinkaan paljon alueellisia tai paikallisia sopeutumiskysymyksiä, koska tutkimus painottui valtakunnalliselle tasolle. [7], [10], [2]

ISTOa seurannut ilmastonmuutoksen akatemiaohjelma Suomen Akatemian rahoittama FICCA (2011–2014) tutki ilmastonmuutoksen tuomia haasteita sekä yhteiskunnallisesta että luonnontieteellisestä näkökulmasta. Sen tarkoituksena oli tukea monitieteistä tutkimusta. Ohjelmassa tutkittiin erityisesti ilmastonmuutoksen riskejä ja haavoittuvuutta liittyen muun muassa tulviin, kaupunkien vesihuoltoon, energiaan, biologiseen monimuotoisuuteen ja maatalouteen viidessä eri hankkeessa. [11], [2], [10]

Uusimmissa sopeutumistutkimuksissa on keskitytty toimialojen haasteisiin ja riskienhallintaan

Viime vuosina sopeutumiseen liittyvässä tutkimuksessa on laajennettu eri toimialojen tietopohjaa, pyritty etsimään ratkaisuja niitä kohtaaviin ilmastohaasteisiin sekä ilmastoriskien arviointiin ja hallintaan (kuva 1).

Metsäekosysteemien toiminta ja metsien käyttö muuttuvassa ilmastossa (MIL) -tutkimusohjelma oli käynnissä vuosina 2007–2012. Ohjelmassa tuotettiin 14 eri tutkimushankkeen turvin tietoa muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomen metsiin ja metsäekosysteemeihin sekä metsien kyvystä sopeutua ilmastonmuutokseen. [12] Ekosysteemipalvelujen ja elinkeinojen haavoittuvuutta ja sopeutumista muuttuvaan ilmastoon arvioitiin VACCIA-hankkeessa vuosina 2009–2011 [13], [14].

Sää- ja ilmastoriskien hallinnan tilaa Suomessa arvioitiin ELASTINEN-hankkeessa (Ennakoiva lyhyen aikavälin sää-, talous- ja ilmastoriskien hallitseminen) vuosina 2015–2016 [15], [16]. Siinä arvioitiin riskienhallintakeinoja, eri toimijoiden roolia ilmastoon liittyvissä riskitilanteissa, maan rajat ylittäviä ilmastonmuutoksen heijastevaikutuksia ja ilmastoriskien hallinnan kustannuksia ja hyötyjä. Lisäksi aiheeseen liittyvä jatkohanke SIETO (2017–2018) toteutti sää- ja ilmastoriskien arviointia ja kartoitti suunnitelmia tulevien riskinarviointien toimintamalleiksi [17]. Molemmat hankkeet rahoitettiin valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS). [2].

Suomessa on ja on ollut myös muita, pääosin kotimaisista lähteistä rahoitettuja toimialakohtaisia sopeutumistutkimushankkeita. Tutkimusaiheina ovat olleet esimerkiksi terveys (Suomen Akatemian rahoittama PLUMES-hanke [18]), vesi (FICCAn tutkimushanke ClimWater [19]), maatalous (muun muassa Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoittama ILMAPUSKURI-hanke [20]) ja biodiversiteetti (FICCAn tutkimushanke A-LA-CARTE [21]). Suomen Akatemian rahoittamassa FORBIO-hankkeessa (2015–2021) on keskitytty kestävän ja ilmastoneutraalin metsäbiotalouden haasteisiin [22]. Suomi on ollut myös aktiivisesti mukana useissa sopeutumiseen liittyvissä EU-rahoitteisissa tutkimushankkeissa, esimerkiksi BASE- [23] ja ToPDad-hankkeissa [24]. [10], [2]

Sopeutumistutkimuksessa korostuu jatkossakin monitieteinen lähestymistapa

Sopeutumistutkimuksessa on siis paljolti keskitytty ilmaston todennäköisiin muutoksiin ja vaikutuksiin, mutta nykyään yhä enemmän ilmastoriskien arviointiin ja hallintaan sekä sopeutumistoimien täytäntöönpanoon liittyviin kysymyksiin. Tällaisesta tutkimuksesta esimerkkeinä ovat uudemmat hankkeet ELASTINEN [15] ja SIETO [17].

Tutkimusta tarvitaan myös siitä, millaisia sopeutumistoimia voi ja kannattaa tehdä, millainen varautuminen on hyödyllistä ja miten sopeutumista edistetään eri aloilla (kuva 2). Huomiota on alettu kiinnittää lisäksi sopeutumistoimenpiteisiin liittyviin kustannuksiin. Tärkeä osa tutkimustoimintaa on myös asiantuntijoiden valmennus ja koulutus. [2]

Uusissa sopeutumisen tutkimuksissa sekä ohjelma- ja hankekokonaisuuksissa kannattaa miettiä, millaiset toimijat hyötyvät tutkimuksesta ja kenelle tietoa ollaan tuottamassa. Lisäksi tietoa sopeutumisesta ja sen tarpeesta on hyvä käsitellä eri aihepiirien tai tutkimusteemojen mukaan. Yhä enemmän painoarvoa sopeutumistutkimuksessa ovat saamassa esimerkiksi ilmastonmuutokseen terveysvaikutukset tai yhteiskunnan huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset [2].