Tutkimus tukee ilmastonmuutokseen sopeutumista

Sopeutumiseen liittyvää tutkimusta tehdään monella saralla

Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa tarvitaan tutkimusta ja monitieteistä lähestymistapaa, joka ulottuu luonnontieteistä yhteiskuntatieteisiin. Tutkimuksista saatavat tulokset auttavat meitä ymmärtämään entistä paremmin ilmastoon ja yhteiskunnallisiin muutoksiin liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Tutkimustulosten avulla voidaan myös tuottaa uusia sopeutumisratkaisuja, ja tietoa voidaan hyödyntää myös sopeutumistoimenpiteiden suunnittelussa. [1], [2] Suomen kansallisessa sopeutumissuunnitelmassa 2030 yhtenä tavoitteena onkin vahvistaa sää- ja ilmastoriskeihin ja sopeutumiseen liittyvää tietopohjaa [3].

Ilmastonmuutokseen ja siihen liittyvän sopeutumisen tutkimusta on tehty Suomessa sekä laajoina tutkimusohjelmakokonaisuuksina että yksittäisinä tutkimus- ja kehityshankkeina. Sopeutumistutkimusta rahoitetaan monista kansallisista ja eurooppalaisista lähteistä. [2]

Sopeutumiseen liittyvä tutkimus keskittyi aluksi luonnontieteeseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin

Suomessa ilmastonmuutosta on tutkittu laajasti ja monitieteisesti tutkimusohjelmissa jo 1990-luvun alusta lähtien. Silloin käynnistyivät tutkimusohjelmat Suomen Akatemian rahoittamat SILMU (1990–1995) ja FIGARE (1990–2002) [2], [4].

Ilmakehän muutosten tutkimusohjelma SILMUn yli 80 tutkimushanketta keskittyivät ilmastonmuutoksen luonnontieteellisiin vaikutuksiin ilmakehässä (muun muassa ensimmäiset ilmastonmuutosskenaariot Suomelle), metsissä ja soilla sekä vaikutuksiin joillekin toimialoille. Varsinaista ilmastonmuutokseen sopeutumista siinä käsiteltiin kuitenkin vain alustavasti. [5]

Globaalimuutoksen tutkimusohjelma FIGAREssa tutkimuskenttä laajeni luonnontieteistä myös ilmastonmuutokseen hillintään ja sopeutumiseen liittyviin taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja teknisiin kysymyksiin. Ohjelman tavoitteena oli kehittää ratkaisuja, joilla voidaan vaikuttaa yhteiskuntaan kohdistuviin muutoksiin tai auttaa niihin sopeutumisessa. [5] Ohjelman 36 hankkeen tulokset keskittyivät silti pitkälti ilmastonmuutoksen vaikutuksiin [4].

Ensimmäinen erityisesti sopeutumiseen keskittynyt laaja yksittäinen tutkimushanke Suomessa oli FINADAPT (Suomalaisen ympäristön ja yhteiskunnan kyky sopeutua ilmastonmuutokseen), jota ympäristöministeriö rahoitti vuosina 2004–2005. Se käsitti seuraavat aihealueet: ilmastotieto ja skenaariot, luonnon monimuotoisuus, metsätalous, maatalous, vesivarat, terveys, liikenne, rakennettu ympäristö, energiainfrastruktuuri, matkailu ja luonnon virkistyskäyttö, sosio-ekonominen selvitys ja yhdyskuntasuunnittelu. [6] Hankkeessa tutkittiin Suomen sopeutumista ilmastonmuutoksen mahdollisiin vaikutuksiin ja tunnistettiin suuntaviivoja tarvittaville uusille tutkimusohjelmille [2].

SILMUn, FIGAREn ja FINADAPTin tuloksia hyödynnettiin laajasti myös vuonna 2005 julkaistun Suomen ensimmäisen Ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian laatimisessa [5].

Sopeutumistutkimus on kehittynyt monitieteiseksi

Sopeutumisstrategian toimeenpanoa tuettiin laajalla Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelmalla (ISTO, 2006–2010), jonka päärahoittajat olivat maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö. ISTOssa tuotettiin sopeutumistoimien suunnittelun ja toimeenpanon vaatimaa tietoa sekä edistettiin tiedon soveltamista käytäntöön. [7]

ISTO-tutkimusohjelmaan kuului 30 eri teemoihin liittyvää hanketta, jotka käsittelivät muun muassa maa- ja metsätaloutta, kalataloutta, kaavoitusta ja rakentamista, ilmastopalvelua, sään ääri-ilmiöitä, luonnon monimuotoisuutta ja sosiaalisia vaikutuksia. Myös tulvien ja kuivuuden tuomat haasteet sekä sopeutumisen kansainvälinen ulottuvuus otettiin huomioon. [7] Tulokset koottiin muun muassa synteesijulkaisuun [8]. ISTO-ohjelma täytti monilta osin aiemmin tunnistettuja tietoaukkoja, mutta yhteiskuntatieteellisiä tai sektorirajat ylittäviä tutkimusaiheita siinä oli vähän. ISTOssa ei myöskään käsitelty kovinkaan paljon alueellisia tai paikallisia sopeutumiskysymyksiä, koska tutkimus painottui valtakunnalliselle tasolle. [7], [9], [2]

ISTOa seurannut ilmastonmuutoksen akatemiaohjelma Suomen Akatemian rahoittama FICCA (Ilmastonmuutos – vaikutukset ja hallinta, 2011–2014) tutki ilmastonmuutoksen tuomia haasteita sekä yhteiskunnallisesta että luonnontieteellisestä näkökulmasta. Sen tarkoituksena oli tukea monitieteistä tutkimusta. Ohjelmassa tutkittiin erityisesti ilmastonmuutoksen riskejä ja haavoittuvuutta liittyen muun muassa tulviin, kaupunkien vesihuoltoon, energiaan, biologiseen monimuotoisuuteen ja maatalouteen viidessä eri hankkeessa. [10], [2], [9]

Sopeutumistutkimuksessa on keskitytty toimialojen haasteisiin ja riskienhallintaan

Viime vuosina sopeutumiseen liittyvässä tutkimuksessa on laajennettu eri toimialojen tietopohjaa sekä pyritty etsimään ratkaisuja niitä kohtaaviin ilmastohaasteisiin. Suomessa on ja on ollut useita pääosin kotimaisista lähteistä rahoitettuja, toimialakohtaisia sopeutumistutkimushankkeita.

Tutkimusaiheita ja -hankkeita ovat olleet esimerkiksi

• terveys: Suomen Akatemian rahoittamat PLUMES-hanke [11] ja CLIHE-tutkimusohjelma [12], josta rahoitetaan muun muassa CHAMPS- [13] ja HEATCLIM-hankkeita [14].
• vesi: Ilmastopaneelin hanke Ilmastonmuutos ja vesihuolto: varautuminen ja terveysvaikutukset [15] ja maa- ja metsätalousministeriön rahoittama Kestävä tulvariskien hallinta -hanke [16].
• maatalous: muun muassa Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoittama ILMAPUSKURI-hanke [17] sekä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoittamat tiedonvälityshankkeet, joista tuorein on MURU [18].
• metsätalous: Suomen Akatemian rahoittama FORBIO-metsäbiotaloushanke [19], FOSTER-hanke [20].
• luonnon monimuotoisuus: FICCAn tutkimushanke A-LA-CARTE [21].
• huoltovarmuus: Huoltovarmuuskeskuksen rahoittama ILMAHUOLTO [22].
• energiantuotanto: Valtion ydinjätehuoltorahaston rahoittama PREDICT-hanke [23].

Metsäekosysteemien toiminta ja metsien käyttö muuttuvassa ilmastossa (MIL) -tutkimusohjelma oli käynnissä vuosina 2007–2012. Ohjelmassa tuotettiin 14 eri tutkimushankkeen turvin tietoa muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomen metsiin ja metsäekosysteemeihin sekä metsien kyvystä sopeutua ilmastonmuutokseen. [24] Viime vuosina hankkeissa on tutkittu myös esimerkiksi luontopohjaisia ratkaisuja. Tällaisia hankkeita ovat olleet TASAPELI [25] ja OPERANDUM [26].

Suomi on ollut myös aktiivisesti mukana useissa sopeutumiseen liittyvissä EU-rahoitteisissa tutkimushankkeissa. Näistä esimerkkejä ovat ekosysteemien ja elinkeinojen haavoittuvuutta tarkasteleva VACCIA-hanke [27], [28], sopeutumistiedon käytettävyyttä edistävä BASE-hanke [29], [9], [2] sekä tuoreempi heijastevaikutuksia tunnistava CASCADES-hanke [30].

Uusimmassa sopeutumistutkimuksessa tehdään kokonaisvaltaisia arvioita

Sopeutumistyön edetessä tutkimuksella pyritään tukemaan toimialakohtaisen työn lisäksi Suomen sopeutumisen kokonaisuuden kehitystä (kuva 1).

Sää- ja ilmastoriskien hallinnan tilaa Suomessa arvioitiin Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) rahoittamassa ELASTINEN-hankkeessa (Ennakoiva lyhyen aikavälin sää-, talous- ja ilmastoriskien hallitseminen) vuosina 2015–2016. Siinä arvioitiin riskienhallintakeinoja, eri toimijoiden roolia ilmastoon liittyvissä riskitilanteissa, maan rajat ylittäviä ilmastonmuutoksen heijastevaikutuksia ja ilmastoriskien hallinnan kustannuksia ja hyötyjä. [31], [32]

SIETO-hanke (Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja toimintamallit, 2017–2018) oli niin ikään VN TEAS -rahoitteinen. Se toteutti kansallisen sää- ja ilmastoriskien arvioinnin ja kartoitti suunnitelmia tulevien riskinarviointien toimintamalleiksi. [33] SIETO-hankkeen tuloksia hyödynnettiin laajasti vuonna 2023 julkaistun valtakunnallisen riskiarvion valmistelussa [34].

Suomen sopeutumispolitiikan toimeenpanoa arvioitiin VN TEAS -hankkeessa KOKOSOPU (Kokonaisarviointi kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumispolitiikan toimeenpanosta) vuosina 2021–2022. Hanke tuotti arvion Suomen sopeutumispolitiikan ja voimassa olevan sopeutumissuunnitelman onnistumisista ja haasteista. Lisäksi se vertasi Suomen sopeutumispolitiikan kehitystä muiden maiden vastaavaan politiikkaan ja selvitti tulevaisuudessa sopeutumistyöhön kohdistuvia muutoksia. [35]

Sopeutumistutkimuksessa korostuu jatkossakin monitieteinen lähestymistapa

Alue- ja paikallistason toimijat ovat tärkeitä sopeutumistoimien toteuttajia, mikä alkaa myös näkyä myös sopeutumistutkimuksessa. Esimerkkejä tästä ovat Ilmastopaneelin SUOMI-hanke, jossa tunnistettiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri alueilla [36] sekä Suomen Akatemian rahoittamat FINSCAPES- [37] ja Adapt-FIRST-hankkeet [38], joissa tuotetaan myös alueellista sopeutumista tukevaa tutkimustietoa.

Tutkimusta tarvitaan myös siitä, millaisia sopeutumistoimia voi ja kannattaa tehdä, millainen varautuminen on hyödyllistä ja miten sopeutumista edistetään eri aloilla (kuva 2). Huomiota on alettu kiinnittää lisäksi sopeutumistoimenpiteisiin liittyviin kustannuksiin [2]. Sopeutumistoimien kustannuksia ja riskeistä aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia on selvitetty KUITTI-hankkeessa (rahoittaja VN TEAS) [39]. Tietoa sopeutumistoimien kustannuksista sekä ilmastonmuutokseen vaikutuksista Suomen talouteen kuitenkin tarvitaan vielä lisää [40].

Uusissa sopeutumisen tutkimuksissa sekä ohjelma- ja hankekokonaisuuksissa kannattaa miettiä, millaiset toimijat hyötyvät tutkimuksesta ja kenelle tietoa ollaan tuottamassa. Lisäksi tietoa sopeutumisesta ja sen tarpeesta on hyvä käsitellä eri aihepiirien tai tutkimusteemojen mukaan. Yhä enemmän painoarvoa sopeutumistutkimuksessa ovat saamassa esimerkiksi ilmastonmuutokseen terveysvaikutukset tai yhteiskunnan huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset [2].