Pohjois-Pohjanmaan itäosa – mantereista Koillismaata

Ylänköseutua

Pohjois-Pohjanmaan itäistä osaa eli Pudasjärven, Taivalkosken ja Kuusamon aluetta kutsutaan Koillismaaksi, johon lasketaan kuuluvaksi joskus myös Lapin Posio ja Ranua. Koillismaa on suurelta osin ylänköseutua eli yli 200 metriä merenpinnan yläpuolella olevaa aluetta suurimpien vaarojen kohotessa 500 metrin korkeuteen. Ainoastaan alueen läntisimmät osat Pudasjärvellä ovat selvästi matalampaa tyypillistä Pohjois-Pohjanmaata. Alue kuuluu kokonaan pohjoisboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen.

Pohjois-Pohjanmaan itäosa on ilmastoltaan selvästi mantereisempaa kuin maakunnan länsiosa. Ilmaston mantereiset piirteet korostuvat Koillismaalla esimerkiksi hyvin suurina lämpötilan vaihteluina. Maaston kohoaminen ja paikalliset maastonmuodot vaikuttavat sademääriin ja talven runsaslumisuuteen. Vaaraseutujen väliin jää melko suuria vesistöjä kuten Kuusamon Kitkajärvet, Muojärvi ja Irnijärvet. Iijoen laakso johtaa kohti Pudasjärven alavia seutuja.

Pohjois-Pohjanmaan itäosan jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Kuusamon lentoaseman sääasema. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain.

Mannerilmasto on ankaraa

Vuoden keskilämpötila on Pudasjärven länsiosassa noin +2 astetta (°C) ja laskee sieltä kohti itää ollen Kuusamossa noin +1 astetta. Tammikuu on  Pohjois-Pohjanmaan itäosan mannerilmastossa vain muutaman asteen kymmenyksen helmikuuta kylmempi keskilämpötilan vaihdellessa länsiosien -10 asteen ja Kuusamon -11…-12 asteen välillä. Ilmaston mantereisuus ja ankaruus näkyvät selvästi alimmissa mitatuissa lämpötiloissa, jotka painuvat lähemmäs -45 astetta.

Lämpimin kuukausi on tyypillisesti heinäkuu, jolloin keskilämpötila vaihtelee +15…+16 asteen välillä siten, että viileintä on Kuusamon ylängöllä. Hellepäiviä havaitaan Pohjois-Pohjanmaan itäosassa vähemmän kuin maakunnan länsiosassa. Vuosina 1991–2020 niitä oli Kuusamossa keskimäärin 5, Pudasjärvellä 9. Hallat kuuluvat suurimman osan kesää Koillismaan ilmastoon. Vuosina 1991–2020 hallaöitä oli esimerkiksi Taivalkoskella kesä-elokuun aikana keskimäärin kolme.

Korkeuserot lisäävät sateita

Sademäärät kasvavat edelleen maakunnan länsiosan lukemista ja ovat enimmäkseen 550–650 millimetriä, korkeimmilla vaaraseuduilla (Iso-Syöte) jopa yli 700 millimetriä. Sadepäiviä on näillä seuduilla yli 200 vuodessa. Vähiten sadetta kertyy helmi-huhtikuussa, jolloin kuukausisummat ovat 25–30 millimetriä. Heinäkuun sademäärä kohoaa yleensä yli 70 millimetrin, vaarapaikoilla yli 80 millimetrin.

Lumisinta Suomea

Koillismaa on maamme lumisinta aluetta yhdessä Ylä-Kainuun kanssa, koska maaston kohoamisen vuoksi sademäärät kasvavat kohti koillista. Lisäksi tykkylumen osuus on huomattava vaara-alueilla. Kaikkein lumisinta aluetta ovat Pudasjärven Iso-Syöte ja Taivalkosken vaarat. Kuusamon järvilaaksoissa lunta on hieman ympäristöä vähemmän.

Talven ensimmäinen lumipeite sataa Kuusamossa lokakuun loppupuolella ja muualla hieman myöhemmin. Pysyvä lumipeite talveksi on saatu vuosina 1991–2020 keskimäärin marraskuun alkupuolella, joten noin kahden viikon aikana maa peittyy lumella koko alueella. Paksuimmillaan lumipeite on maaliskuun puolivälissä mutta toisinaan vasta huhtikuun alussa. Lunta on tällöin suuressa osassa aluetta 65–80 senttimeriä ja korkeimmilla vaaroilla yli 80 senttimetriä.

Lumipeite katoaa Pudasjärven alavien seutujen aukeilta huhtikuun loppupuolella ja muualta toukokuun ensimmäisellä viikolla. Taivalkosken ja Kuusamon vaaroilla lumipeite pysyy maassa lähelle toukokuun puoltaväliä. Vaarojen pohjoisrinteillä lumet säilyvät useimpina vuosina touko-kesäkuun vaihteeseen saakka. Lumipeiteaikaa kestää siis peräti 160–200 päivää eli monin paikoin yli puoli vuotta.

Koillismaa on altis Vienanmereltä tuleville kylmänpurkauksille vielä alkukesälläkin, jolloin myöhäiset lumisateet ovat mahdollisia.

Talvi hallitsee

Termiset vuodenajat ovat Koillismaalla hyvin selvät, ja ne vaihtuvat koko alueella melko samanaikaisesti. Syksy alkaa syyskuun alussa. Talvi alkaa marraskuun alkupuolella ja kestää puolisen vuotta, sillä termiseen kevääseen siirrytään vasta huhtikuun alkupuolella. Lyhyehkö kesä alkaa tyypillisesti toukokuun lopussa, ja näin sen kestoaika jää noin kolmeen kuukauteen.

Sulamisvedet kastelevat keväällä

Terminen kasvukausi alkaa Pohjois-Pohjanmaan itäosassa ennen huhtikuun puoliväliä, viimeisimmäksi Kuusamon pohjoiskolkassa. Se päättyy tyypillisesti lokakuun alkupuolella. Kasvukauden pituus on siis 123–130 päivää (reilut 3 kuukautta). Tehoisan lämpötilan summa jää Kuusamossa noin 850 vuorokausiasteeseen (°Cvrk) ja on muualla noin 850–1000 vuorokausiastetta.

Sadetta saadaan kasvukauden aikana keskimäärin 250–300 millimetriä. Kuivuuden tuomat ongelmat keskittyvät keski- ja loppukesään, sillä runsaasta lumipeitteestä sulava  vesi takaa useimmiten riittävän kosteuden alkukesästä. Routa jää yleensä ohueksi paksun ja aikaisin tulevan lumikerroksen vuoksi.

Pohjois-Pohjanmaan itäosan ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Pohjois-Pohjanmaan itäosissa kuluvan vuosisadan aikana noin 2,0–6,0 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten marraskuun ja helmikuun välillä (kuva 2, vasen).

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana 6–18 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea). Keskimäärin vuodessa sataisi 630–710 mm. Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat lähes kaikkina kuukausina, mutta heinä-elokuussa muutos on pieni. Sadetta tulisi eniten marras-helmikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1], [2], [3], [4], [5]