Pohjois-Pohjanmaan itäosa - mantereista Koillismaata

Artikkeli

Pohjois-Pohjanmaan itäosa on selvästi mantereisempaa kuin maakunnan länsiosa. Vuoden keskilämpötila on Pudasjärven länsiosassa noin +1,5 astetta ja laskee sieltä kohti itää ollen Kuusamossa jo hieman pakkasen puolella. ovat enimmäkseen 550–650 millimetriä, korkeimmilla vaaraseuduilla jopa lähellä 700 millimetriä.

Ylänköseutua

Pohjois-Pohjanmaan itäistä osaa eli Pudasjärven, Taivalkosken ja Kuusamon aluetta kutsutaan Koillismaaksi, johon lasketaan kuuluvaksi joskus myös Lapin Posio ja Ranua. Koillismaa on suurelta osin ylänköseutua eli yli 200 metriä merenpinnan yläpuolella olevaa aluetta suurimpien vaarojen kohotessa 500 metrin korkeuteen. Ainoastaan alueen läntisimmät osat Pudasjärvellä ovat selvästi matalampaa tyypillistä Pohjois-Pohjanmaata. Alue kuuluu kokonaan pohjoisboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen.

Pohjois-Pohjanmaan itäosa on ilmastoltaan selvästi mantereisempaa kuin maakunnan länsiosa. Ilmaston mantereiset piirteet korostuvat Koillismaalla esimerkiksi hyvin suurina lämpötilan vaihteluina. Maaston kohoaminen ja paikalliset maastonmuodot vaikuttavat sademääriin ja talven runsaslumisuuteen. Vaaraseutujen väliin jää melko suuria vesistöjä kuten Kuusamon Kitkajärvet, Muojärvi ja Irnijärvet. Iijoen laakso johtaa kohti Pudasjärven alavia seutuja. Pohjois-Pohjanmaan itäosan jakson 1981–2010 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Kuusamon lentoaseman sääasema (taulukko 1).

Mannerilmasto on ankaraa

Vuoden keskilämpötila on Pudasjärven länsiosassa noin +1,5 astetta (°C) ja laskee sieltä kohti itää ollen Kuusamossa jo hieman pakkasen puolella. Tammikuu on  Pohjois-Pohjanmaan itäosanmannerilmastossa noin asteen helmikuuta kylmempi keskilämpötilan vaihdellessa länsiosien -11…-12 asteen ja Kuusamon -13…-14 asteen välillä. Ilmaston mantereisuus ja ankaruus näkyvät selvästi alimmissa mitatuissa lämpötiloissa, jotka painuvat alle -45 asteen.

Lämpimin kuukausi on tyypillisesti heinäkuu, jolloin keskilämpötila vaihtelee 14,5…15,5 asteen välillä siten, että viileintä on Kuusamon ylängöllä. Hellepäiviä havaitaan Pohjois-Pohjanmaan itäosassa vähemmän kuin maakunnan länsiosassa. Vuosina 1981–2010 niitä oli Kuusamossa keskimäärin 3–6. Hallat kuuluvat suurimman osan kesää Koillismaan ilmastoon. Vuosina 1981–2010 hallaöitä oli kesänaikana keskimäärin vajaat 10.

Korkeuserot lisäävät sateita

Sademäärät kasvavat edelleen maakunnan länsiosan lukemista ja ovat enimmäkseen 550–650 millimetriä, korkeimmilla vaaraseuduilla (Iso-Syöte) jopa lähellä 700 millimetriä. Sadepäivien lukumäärä nouseekin näillä seuduilla noin 200 vuodessa. Vähiten sadetta kertyy helmi-huhtikuussa, jolloin kuukausisummat ovat 30–35 millimetriä. Heinä- ja elokuun sademäärät kohoavat yleensä yli 70 millimetrin, vaarapaikoilla yli 80 millimetrin.

Lumisinta Suomea

Koillismaa on maamme lumisinta aluetta yhdessä Ylä-Kainuun kanssa, koska maaston kohoamisen vuoksi sademäärät kasvavat kohti koillista. Lisäksi tykkylumen osuus on huomattava vaara-alueilla. Kaikkein lumisinta aluetta ovat Pudasjärven Iso-Syöte ja Taivalkosken vaarat. Kuusamon järvilaaksoissa lunta on hieman ympäristöä vähemmän.

Talven ensimmäinen lumipeite sataa Kuusamossa jo lokakuun puolivälissä ja muualla hieman myöhemmin. Pysyvä lumipeite talveksi on saatu vuosina 1981–2010 keskimäärin lokakuun lopulla tai marraskuun alussa, joten noin kahden viikon aikana maa peittyy lumella koko alueella. Paksuimmillaan lumipeite on maaliskuun puolivälissä, mutta toisinaan vasta huhtikuun alussa. Lunta on tällöin suuressa osassa aluetta 65–80 senttimeriä ja korkeimmilla vaaroilla yli 80 senttimetriä.

Lumipeite katoaa Pudasjärven alavien seutujen aukeilta paikoilta vapun tienoilla ja muualta toukokuun ensimmäisellä viikolla. Taivalkosken ja Kuusamon vaaroilla lumipeite pysyy maassa lähelle toukokuun puoltaväliä. Vaarojen pohjoisrinteillä lumet säilyvät useimpina vuosina touko-kesäkuun vaihteeseen saakka. Lumipeiteaikaa kestää siis peräti 170–200 päivää eli monin paikoin yli puoli vuotta.

Koillismaa on altis Vienanmereltä tuleville kylmänpurkauksille vielä alkukesälläkin, jolloin myöhäiset lumisateet ovat mahdollisia.

Talvi hallitsee

Termiset vuodenajat ovat Koillismaalla hyvin selvät ja ne vaihtuvat koko alueella melko samanaikaisesti. Syksy alkaa jo elokuun lopulla ja Pudasjärvellä syyskuun alkupäivinä. Talvi alkaa Kuusamossa lokakuun puolivälin jälkeen ja kestää puolisen vuotta, sillä termiseen kevääseen siirrytään vasta huhtikuun puolivälin tienoilla. Lyhyehkö kesä alkaa tyypillisesti kesäkuun alkupäivinä ja näin sen kestoaika jää jopa alle kolmen kuukauden.

Sulamisvedet kastelevat keväällä

Terminen kasvukausi alkaa Pohjois-Pohjanmaan itäosassa huhtikuun puolivälin tienoilla, viimeisimmäksi Kuusamon pohjoiskolkassa. Se päättyy tyypillisesti syyskuun viimeisellä viikolla, mutta Pohjois-Kuusamossa hieman aikaisemmin. Kasvukauden pituus on siis 125–135 päivää (reilut 3 kuukautta). Tehoisan lämpötilan summa jää Kuusamossa noin 830 vuorokausiasteeseen (°Cvrk) ja on muualla 850–1000 vuorokausiastetta.

Sadetta saadaan kasvukauden aikana keskimäärin 250–300 millimetriä. Kuivuuden tuomat ongelmat keskittyvät keski- ja loppukesään, sillä runsaasta lumipeitteestä sulava  vesi takaa useimmiten riittävän kosteuden alkukesästä. Routa jää yleensä ohueksi paksun ja aikaisin tulevan lumikerroksen vuoksi.

Taulukko 1. Tilastotietoa Kuusamon lentoaseman sääasemalta [1]
 
 
kk
kuukauden lämpötila helle-
päivien
lkm
pakkas-
päivien
lkm
halla-
päivien
lkm
sade-
määrä
ka mm
lumi
15. pv
cm
ka
°C
keskim.
ylin °C
keskim.
alin °C
1 -12,8 -8,9 -17,4 - 31   42 49
2 -12,0 -8,0 -16,7 - 28   34 65
3 -7,2 -2,8 -12,2 - 31   36 74
4 -1,3 3,2 -6,4 - 25   32 64
5 5,3 10,0 0,4 0 15   51 2
6 11,6 16,3 6,7 1 1   62 -
7 14,6 19,2 10,0 2 -   81 -
8 11,7 15,9 7,7 0 1   70 -
9 6,5 10,0 3,2 - 7   56 -
10 0,6 3,0 -1,8 - 18   56 2
11 -5,9 -3,3 -9,1 - 27   51 12
12 -10,4 -6,9 -14,5 - 31   44 30
vuosi 0,1 4,0 -4,2 3 215   615  

HUOM! Alinta lämpötilaa maanpinnassa ei mitata, joten hallapäivien keskiarvoa ei ole.

[1], [2]

  • Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J-P., Karlsson, P., Ruuhela, R. 2012. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. (Climatological statistics of Finland 1981–2010) Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. 83 s. http://hdl.handle.net/10138/35880
  • Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. 185 s. http://hdl.handle.net/10138/15734

Tuottajatahot