Kanta-Häme - erillisiä ilmastoalueita sisämaassa

Artikkeli

Pienikokoisessa Kanta-Hämeessä on erotettavissa erillisiä ilmastollisia alueita. Vuoden keskilämpötila on tyypillisesti noin +4,5 ja +5,5 asteen välillä. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä jää alle 600 millimetrin Hattulan seudulla ja kohoaa lähemmäs 650–700 millimetriin Lammilla ja Tammelan ylängöllä.

Viljelymaita ja karumpaa ylänköä

Kanta-Hämeen maakunta sijaitsee eteläisen Suomen sisämaassa, rajoittuen lännessä Varsinais-Suomeen, pohjoisessa Pirkanmaahan, idässä Päijät-Hämeeseen ja etelässä Uuteenmaahan. Kanta-Häme on pinta-alaltaan pienimpiä maakuntiamme ja kuuluu kokonaisuudessaan eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen.

Pienehköstä koostaan huolimatta Kanta-Hämeestä on kuitenkin erotettavissa erillisiä ilmastollisia alueita. Maakunnan pohjoisosan järvialueelta etelään Janakkalaan ja Riihimäelle ulottuu joki- ja viljelyseutu ja aivan lännessä on Jokioisten ja Forssan alavat viljelymaat. Ympäristöään korkeampia ja karumpia alueita ovat Tammelan ylänkö ja Lammin itäinen metsäseutu. Pohjoisosan järvien lisäksi myös Tammelan Pyhäjärvi vaikuttaa ilmastoon paikallisesti. Maakunnan jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Jokioisten alueella sijaitseva Ilmatieteen laitoksen observatorio (taulukko 1), joka edustaa hyvin maakunnan länsiosan viljelyseutuja. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain.

Helmikuun pakkasista heinäkuun helteisiin

Vuoden keskilämpötila on Kanta-Hämeen alueella tyypillisesti noin +4,5 ja +5,5 asteen (°C) välillä. Kylmintä on Lammin seudulla ja lämpimintä suurimpien järvien läheisyydessä. Vuoden kylmin kuukausi on yleensä helmikuu, jolloin keskilämpötila vaihtelee tyypillisesti Jokioisten -5,4 asteen ja Lammin seudun noin -6,3 asteen välillä.

Lämpimimmän kuukauden, heinäkuun, keskilämpötila on isojen vesistöjen äärellä keskimäärin noin +17 astetta ja muualla maakunnassa noin +16,5 astetta. Lämpimimpinä heinäkuina keskilämpötila on ollut kolmisen astetta tavanomaista korkeampi. Hellepäiviä kertyy kesässä keskimäärin 15–17, korkeimmilla seuduilla hieman vähemmän. Hallaöitä maakunnassa on kesän aikana keskimäärin 1–5, ja hallanaroilla seudulla hallaa saattaa olla myös heinäkuussa.

Sateissa on suurta vaihtelua

Keskimääräinen vuotuinen sademäärä jää alle 600 millimetrin Hattulan seudulla ja kohoaa lähemmäs 650–700 millimetriin Lammin seudulla ja Tammelan ylängöllä. Maakunnan sateisin seutu on Lammi, jossa enimmillään on satanut lähemmäs 900 millimetriä vuodessa. Kuivimpina vuosina maakunnan sademäärät ovat jääneet noin 350 millimetriin. Sateisin kuukausi on tyypillisesti heinäkuu, jolloin sademäärä on tyypillisesti noin 80 millimetriä. Vähiten sataa yleensä maalis-huhtikuussa, jolloin kuukauden sademäärä jää keskimäärin 30–35 millimetriin.

Ylänköseuduilla sataa enemmän lunta

Maakunnan pienuudesta huolimatta lumioloissa on havaittavissa alueellisia eroja. Ensilumi saadaan Lammin seudulla keskimäärin marraskuun puolivälissä ja järvilaaksoissa vajaata viikkoa myöhemmin. Pysyvän lumipeitteen tulo maakunnan eri osiin kestää pidempään. Tyypillisesti se saapuu ylänköseuduille joulukuun alkupuolella ja etenee sieltä maakunnan muihin osiin joulukuun aikana. Lumipeite tulee siis Tammelan ylängölle pari viikkoa aiemmin kuin Vanajaveden laaksoon.

Tavanomaisena talvena lumipeitteen paksuus on suurimmassa osassa maakuntaa maaliskuun alkupuolella 20–30 senttimetriä. Keskimäärin yhtenäinen lumipeite katoaa alavilta seuduilta viimeistään huhtikuun alkupuolella ja Tammelan ylängöltä ja Lammin alueelta huhtikuun puolivälin tienoilla. Tyypillisesti lumipeitteen kestoaika on siis 100–130 päivää (3–4,5 kuukautta), mutta vuosien välinen vaihtelu kuitenkin ollut kolmesta viikosta useaan kuukauteen.

Vuodenajat vaihtuvat lähes samaan aikaan koko maakunnassa

Termisten vuodenaikojen vaihtumisessa ei maakunnan sisällä ole juurikaan eroja. Syksy alkaa tyypillisesti syyskuun puolivälin jälkeen. Talveen siirrytään yleensä marraskuun loppupuolen jälkeen.

Kevät koittaa maaliskuun viimeisinä päivinä ja kesään siirrytään toukokuun puolivälin jälkeen. Kevään ja kesän alku tapahtuvat Vanajaveden järvilaaksossa muutamia päiviä aikaisemmin kuin ylänköseuduilla.

Järvilaaksoissa on suotuisimmat lämpöolot

Terminen kasvukausi alkaa keskimäärin huhtikuun loppupuolella ja päättyy lokakuun puolivälin jälkeen. Vanajaveden vesistön läheisyyden edullisilla kasvupaikoilla kasvukausi on hieman pidempi kuin maakunnan karummilla ylänköseuduilla. Kasvukauden pituus vaihtelee tyypillisesti 175 ja 185 päivän (eli 5,5 ja 6 kuukauden) välillä.

Kasvukauden aikana keskimäärin kertyvä tehoisa lämpösumma on karuimpien kasvupaikkojen noin 1300 vuorokausiasteen (°Cvrk) ja edullisimpien seutujen noin 1400 vuorokausiasteen välillä. Kasvukauden aikana tuleva sademäärä vaihtelee maakunnassa tyypillisesti 350 ja 380 millimetrin välillä.

Kanta-Hämeen ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Kanta-Hämeessä kuluvan vuosisadan aikana noin 1,7–5,0 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuva 1. Vuotuisen keskimääräisen lämpötilan muutokset asteina (vasen kaavio) ja sademäärän arvioidut muutokset prosentteina (oikea kaavio) Kanta-Hämeen maakunnassa eri kasvihuonekaasupäästöjen kehityskulkujen mukaan vuosina 1990–2085. Muutosta on verrattu jaksoon 1981–2010. RCP2.6-skenaario kuvaa voimakkaiden päästörajoitusten kehityskulkua, RCP4.5 kohtalaisia päästörajoituksia ja RCP8.5 kehitystä, jossa ei ole lainkaan päästörajoituksia.

© Ilmatieteen laitos

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten marraskuun ja maaliskuun välillä (kuva 2, vasen).

Kuva 2. Keskimääräisen lämpötilan muutokset asteina (vasen kaavio) ja sademäärän arvioidut muutokset prosentteina (oikea kaavio) kuukausittain Kanta-Hämeen maakunnassa kasvihuonekaasupäästöjen kehityskulkujen mukaan vuoteen 2050 asti. Muutosta on verrattu jaksoon 1981–2010. RCP2.6-skenaario kuvaa voimakkaiden päästörajoitusten kehityskulkua, RCP4.5 kohtalaisia päästörajoituksia ja RCP8.5 sellaista kehitystä, jossa ei ole lainkaan päästörajoituksia.

© Ilmatieteen laitos

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana 5–14 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea) ja keskimäärin vuodessa sataisi 700–750 mm.

Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat lähes kaikkina kuukausina, mutta heinä-elokuussa muutos pieni tai vähenevä. Sadetta tulisi eniten marras-tammikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1], [2], [3], [4]

  • Jokinen, P., Pirinen, P., Kaukoranta, J.-P., Kangas, A., Alenius, P., Eriksson, P., Johansson, M., Wilkman, S. 2021. Tilastoja Suomen ilmastosta ja merestä 1991–2020. Ilmatieteen laitos Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2021:8. 169 s. http://hdl.handle.net/10138/336063
  • Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J-P., Karlsson, P., Ruuhela, R. 2012. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. (Climatological statistics of Finland 1981–2010) Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. 83 s. http://hdl.handle.net/10138/35880
  • Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. 185 s. http://hdl.handle.net/10138/15734
  • Kanta-Häme– Ote raportista: Suomen ilmastopaneelin raportti 2/2021 – Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ohjauskeinot, kustannukset ja alueelliset ulottuvuudet. 5 s. (PDF) https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2021/09/SUOMI-raportti_kanta-hame.pdf

Tuottajatahot

  • Sisältö on tuotettu ympäristöministeriön rahoittamassa Suomen Ilmastopaneelin SUOMI-hankkeessa.