Julkisen sektorin hiilijalanjälkeä voi pienentää vähähiilisillä julkisilla hankinnoilla

Julkisilla hankinnoilla voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä

Julkiset hankinnat nähdään tehokkaana keinona vähentää julkisen sektorin kasvihuonekaasupäästöjä ja luonnonvarojen käyttöä. [1], [2], [3]

Julkiset hankinnat voivat liittyä rakentamiseen ja peruskorjauksiin, liikenteeseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja ruokapalveluihin. Ne ovat sellaisia tavara-, palvelu- ja rakennusurakkahankintoja, joita julkinen sektori tekee oman organisaationsa ulkopuolelta. Julkisen sektorin toimijoita ovat esimerkiksi valtio, kunnat, kuntayhtymät ja valtion liikelaitokset. [4]

Julkisen sektorin tekemät hankinnat ovat merkittävä osa kansantaloutta. [5], [6]. Julkisista hankinnoista suurin osa eli noin 75 prosenttia tehdään kunnissa. [7] Kuntien tekemien julkisten hankintojen arvo on Suomessa lähes 20 miljardia euroa vuodessa. Jos tällainen rahamäärä kohdennettaisiin vähähiilisiin tuotteisiin ja palveluihin, se pienentäisi hankintojen ilmasto- ja muita ympäristövaikutuksia sekä parantaisi näiden tuotteiden ja palveluiden markkina-asemaa. [5], [6] Vähähiilisyydellä tarkoitetaan mahdollisimman alhaisia hiilidioksidipäästöjä tuotteen tai palvelun elinkaaren aikana. [8]

Sellaiset julkiset hankinnat, jotka ovat ympäristön ja ilmaston kannalta kestäviä, voivat tuoda myös muita hyötyjä. Ne voivat saada aikaan esimerkiksi taloudellisia säästöjä alhaisemman energiankulutuksen tai tuotteiden pitkäikäisyyden kautta. Lisäksi ne voivat tuoda sosiaalisia hyötyjä, koska niiden avulla on mahdollista edistää työllisyyttä ja hyvinvointia. [5], [6]

Julkisen sektorin tekemien hankintojen avulla on myös mahdollista testata ja edistää uusia vähähiilisiä ratkaisuja. Samalla julkinen sektori voi toimia esimerkkinä yksityiselle sektorille ja kuluttajille. [5], [6]

Esimerkkejä vähähiilisistä ja innovatiivisista hankinnoista ovat energiatehokkuutta lisäävät digitaaliset ratkaisut, uusiomateriaalien käyttö rakentamisessa, vaihtoehtoiset käyttövoimat liikennepalveluissa sekä jakamistalouden ratkaisut, kuten yhteiskäyttöautot. [5]

Julkisia hankintoja ohjaavat säädökset

Julkisia hankintoja koskeva perussäädös on laki julkisista hankinnoista (1397/2016). Sen mukaan julkiset hankinnat täytyy pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman taloudellisesti, laadukkaasti ja suunnitelmallisesti. Samalla hankinnoissa täytyy pyrkiä käyttämään hyväksi olemassa olevia kilpailuolosuhteita sekä ottamaan huomioon ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat. [9]

Energiatehokkuudella on kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä tärkeä rooli [10]. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö onkin antanut ohjeita energiatehokkuuden huomioon ottamiseksi julkisissa hankinnoissa. [11] Myös Euroopan unionin energiatehokkuusdirektiivi (2012/27/EU) edellyttää, että jäsenmaat hankkivat vain direktiivissä tarkemmin eriteltyjä energiatehokkaita tuotteita, palveluita ja rakennuksia, mikäli se on johdonmukaista kustannustehokkuuden, taloudellisen toteutettavuuden, laajemman kestävyyden ja riittävän kilpailun kanssa [12].

Ympäristönäkökulmaa julkisissa hankinnoissa on vahvistettu myös kahdella Valtioneuvoston periaatepäätöksellä. Toinen niistä koskee kestävien ympäristö- ja energiaratkaisujen (cleantech-ratkaisut) edistämistä julkisissa hankinnoissa [13] ja toinen julkisten elintarvike- ja ruokapalveluhankintojen arviointiperusteita [14]. Periaatepäätökset ovat valtion virastoille velvoittavia mutta kunnille suosituksia. [5]

Hankintaosaaminen on avainasemassa vähähiilisten hankintojen edistämisessä

Vaikka laki mahdollistaa ympäristöperusteiden käyttämisen hankintoja tehdessä, näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Syynä tähän on se, että ympäristön ja ilmaston kannalta kestävien hankintojen tekemiseen ei aina löydy riittävää osaamista tai resursseja. [5]

Ilmastoystävällisessä hankintatoiminnassa on olennaista, että hankintojen ilmastovaikutuksia tarkastellaan tuotteiden tai palvelujen koko elinkaaren ajalta eli niiden hiilijalanjälkeä. Myös budjettisuunnittelun tulee tukea elinkaarinäkökulmaa ja hankinnat tulee kytkeä kunnan talouden kokonaissuunnitteluun. Näin voidaan löytää kokonaisratkaisu, joka on kestävä sekä ilmaston että talouden kannalta, sen sijaan että keskityttäisiin vain itse hankintamenettelyyn. [5]

Julkisista hankinnoista vastaavien henkilöiden ilmasto-osaamista voidaan lisätä koulutuksella ja vertaisneuvonnalla. Edelläkävijäkunnat, joissa on kokemusta vähähiilisistä hankinnoista, voivat toimia esimerkkeinä ja levittää osaamistaan erilaisissa kuntien verkostoissa, kuten FISU- ja HINKU-kunnissa. [5] Esimerkkejä ja tukea kestäviin hankintoihin tarjoaa myös Kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus (KEINO). [15]

Hankintojen kestävyyttä pitää seurata ja mitata järjestelmällisesti, jotta tiedetään, miten se kehittyy pidemmällä aikavälillä. Tätä varten tarvitaan seurantamenetelmiä, jotka mahdollistavat tilastollisesti luotettavan vertailun tarjouspyyntöjen sekä eri tuoteryhmien, sektoreiden ja vuosien välillä. [5]

Ympäristönäkökohdat ovat mukana hankinnan eri vaiheissa

Oleellinen osa julkista hankintaprosessia on niin sanottu tarveharkinta. Eli hankintaan ei pidä ryhtyä, ennen kuin on mietitty, mitä uutta todella tarvitaan ja voisiko vanhan tuotteen kunnostaa.

Hankinnan määrittelyssä ympäristönäkökulma tulisi ottaa huomioon alusta lähtien. Tarjouspyyntöä laadittaessa olennaiset ympäristönäkökulmat on kirjattava oikeisiin kohtiin ja ympäristöperusteille on annettava merkittävä painoarvo. On myös varmistettava, että hankintaprosessissa on mukana tuottajia, joilla on valikoimissaan ekotuotteita. Tarjouksessa esitettyjen ympäristöperusteiden on oltava mukana, kun tehtyjä tarjouksia vertaillaan keskenään. Päätöksen perusteluissa ympäristöperusteiden tulee olla samat kuin tarjouspyynnössä. [11]

Tarjouspyynnöissä yleisesti käytettäviä, tapauskohtaisesti määriteltäviä ympäristöperusteita ovat esimerkiksi:

• ympäristömerkki tai merkin kriteerien täyttyminen
• tuotteen kierrätettävyys
• pitkä takuuaika
• varaosien saatavuus, tuotteen päivitettävyys, huollettavuus ja korjattavuus
• ympäristölle haitallisten aineiden vähäisyys
• ympäristöä säästävät materiaalivalinnat. [16]

Ympäristömerkittyjä tuotteita ja palveluita on saatavilla runsaasti

Yksinkertainen tapa tehdä ympäristön kannalta kestäviä julkisia hankintoja on edellyttää kilpailutettavilta tuotteilta ja palveluilta tiettyä ympäristömerkkiä, kuten pohjoismaista Joutsenmerkkiä tai EU:n ympäristömerkkiä. Näin voidaan hankintalain puitteissa tehdä. [17] Monille ympäristömerkityille tuotteille on asetettu ilmastoon liittyviä vaatimuksia koko elinkaaren ajalle, mikä tekee niistä vähähiilisen vaihtoehdon. [18]

Ympäristömerkittyjä tuotteita ja palveluita on nykyään saatavilla useimmista tuoteryhmistä. Esimerkiksi Pohjoismainen ympäristömerkki ja EU:n ympäristömerkki kattavat useita päivittäiskulutustavaroita, kuten puhdistus- ja pesuaineita, pehmopapereita ja kosmetiikkaa, sekä pitkäikäisempiä tai harvemmin käytettäviä tuotteita, kuten elektroniikkaa, huonekaluja, tekstiilejä, maaleja ja rakennusmateriaaleja [19], [20]. Ympäristömerkityistä palveluista tyypillisimpiä ovat majoituspalvelut [19], [20]. Pohjoismaisen ympäristömerkin kriteerit on laadittu myös rakennuksille [19].

Ympäristömerkkejä:

• Pohjoismainen ympäristömerkki (Joutsenmerkki) [21]
• EU:n ympäristömerkki [22]
• TCO-ympäristömerkki toimistolaitteille ja elektroniikalle [23]
• EKOenergiamerkki uusiutuvalle energialle [24]
• EU:n energiamerkintä [25]
• Energy Star -merkintä (energiatehokkaat toimistolaitteet) [26]

Oppaita ja neuvontaa kestäviin julkisiin hankintoihin

• Motivan hankintapalvelu - Hyvän hankinnan ABC [7]
• Hankintamappi - julkisten cleantech-hankintojen tietokanta [27]
• Kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus (KEINO) [15]
• Opas ympäristömerkin käyttämiseen julkisissa hankinnoissa [17]
• Energiatehokkuus julkisissa hankinnoissa - Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeet [11]
• EU:n opas kestäviin julkisiin hankintoihin – Buying green! A handbook on green public procurement [28]