Ilmastonmuutosta voi hillitä ilmastoystävällisellä ruokavaliolla

Ruokavaliolla voi pienentää kulutuksen ilmastovaikutusta 10 prosentilla

Ruoan kulutus muodostaa Suomessa 20–25 prosenttia keskimääräisen kuluttajan ilmastovaikutuksesta [1], [2], [3]. Keskimääräinen suomalainen kuluttaja voi tuotevalinnoillaan pienentää ruokavalionsa ilmastovaikutusta 30–40 prosenttia niin, että samalla ruokavalion ravitsemuksellinen laatu paranee nykyisestä [4]. Se edellyttää suurta muutosta koko ruokavaliossa. Kuluttaja voi siis vähentää laaja-alaisella ruokavaliomuutoksella koko kulutuksensa ilmastovaikutusta noin kymmenellä prosentilla [3], [5], [6].

Terveellisyys luo pohjan ilmastoystävällisyydelle

Ruokavalinnoilla voi sekä edistää omaa terveyttään että hillitä ilmastonmuutosta [7]. Terveellisen ruokavalion voi koostaa monella tavalla [7], mutta kaikki ravintoaineiden saantisuositukset täyttävät ruokavaliot eivät välttämättä ole yhtä ilmastoystävällisiä [4], [8], [9]. Ruokaa tarvitaan ennen kaikkea tukemaan ihmisen terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia. Ravitsemusta ja ruoan ilmastovaikutusta pitää tarkastella rinnakkain, koska eri ruoat vaikuttavat eri tavalla sekä ravitsemukseen että ilmastoon eivätkä vaikutukset välttämättä kulje käsi kädessä samaan suuntaan.

Ravitsemussuosituksia ollaan monessa maassa kehittämässä siihen suuntaan, että ruoan ilmastovaikutukset yhdistetään niihin entistä paremmin [10]. Näin tehdään myös pohjoismaisten ravitsemussuositusten päivityksessä [11].

Ruokavalion ilmastoystävällisyys määräytyy eri ruokien käyttömääristä ja niiden elinkaarisista ilmastovaikutuksista, jotka aiheutuvat ruokien tuotanto-kulutusketjun tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä. Ruokatuoteryhmiin kuuluu varsin erilaisia tuotteita, joiden ilmastovaikutukset eroavat toisistaan, minkä takia yleisellä tasolla puhuttaessa ruokien ilmastovaikutukset on hyvä ilmaista yksittäisen arvon sijaan vaihteluväleinä (taulukko 1). Lisäksi samanlaistenkin ruokien tuotantotavat ja tuotantoketjujen toiminta voivat vaihdella varsin paljon, mikä vaikuttaa tuotteiden ilmastovaikutuksiin [12]. Yksittäisten tutkimusten tuloksiin voi vaikuttaa myös tutkimuksessa tehdyt menetelmälliset valinnat, jotka voivat erota eri tutkimusten välillä [12], [13].

Ilmastoystävällinen ruokavalio koostuu enimmäkseen kasviperäisistä ja ravitsevista tuotteista

Tutkimusten mukaan lihan kulutuksen vähentäminen on avainasemassa länsimaisen ruokavalion ilmastovaikutuksen pienentämisessä [9], [14], [15], [16]. Suomalaisen sekaruokavalion ilmastovaikutusta voi pienentää keskimäärin noin 20–40 prosentilla, kun muuttaa ruokavaliota ravitsemussuositukset täyttäväksi ja kasvisvoittoisemmaksi [4].

Usein vegaaniruokavalio on todettu ilmastoystävällisimmäksi ruokavalioksi [17]. Vegaaniruokavalio ei sisällä mitään eläinperäistä. Suomessa sitä lähelle pääsee myös runsaasti kotimaista luonnonkalaa ja maitotuotteita sisältävä ruokavalio, joka on myös ravitsemuksellisesti erityisen hyvä ja helppo koostaa. Jos keskimääräinen suomalainen sekaruokavalio muuttuisi ravitsemussuositukset täyttäväksi vegaaniruokavalioksi, ruokavalion ilmastovaikutus pienenisi reilulla kolmanneksella. [4]

Yksilötasolla vegaaniruokavalio voi olla hyvä ja ilmastoystävällinen vaihtoehto, mutta väestötasolla sitä ei ole järkevää tavoitella, koska se ei välttämättä sovi kaikille väestöryhmille tai yksilöille. Vegaaniruokavaliossa pitää ruokien valintaan kiinnittää erityistä huomiota. Siinä voi esimerkiksi olla tarpeen käyttää täydennettyjä tuotteita levitteissä ja kasvipohjaisissa maidonkaltaisissa tuotteissa tai ravintoainelisiä. [7]

Ravitsemuksen ja terveysvaikutusten kannalta suomalaisessa ruokavaliossa on tärkeintä vähentää suolan määrää, suosia tyydyttymättömiä rasvahappoja tyydyttyneiden rasvahappojen sijaan sekä lisätä kuitupitoisten ruokien kulutusta, joista saa myös runsaasti suojaravintoaineita [7], [18]. On suositeltavaa lisätä kasvisten, palkokasvien, marjojen, hedelmien, pähkinöiden ja siementen käyttöä ja vaihtaa voi kasviöljyyn ja kasviöljypohjaisiin tuotteisiin [7]. 

Suurin osa ruoan ilmastopäästöistä aiheutuu raaka-aineista – kuljetuksen osuus on pieni

Ruokavalion ilmastovaikutuksista selkeästi suurin osuus muodostuu raaka-aineista ja tuotteista [4]. Kaiken kaikkiaan kasvihuonekaasupäästöjä syntyy ruoantuotannon ja -kulutuksen kaikissa vaiheissa: raaka-aineiden ja ruokatuotteiden tuotantoketjuista (ml. alkutuotanto, jalostaminen tuotteiksi, kuljetukset, tuotantoketjun hävikit), kaupan, ravintoloiden ja ruokapalvelujen toiminnoista, pakkauksista, tuonnin kuljetuksista, kotitalouksien ostosmatkoista ja ruoan valmistuksesta sekä kuluttajien aiheuttamasta ruokahävikistä.

Kotimaisten peltojen eloperäisen aineksen hajoamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt aiheuttavat arviolta jopa 20 prosenttia keskimääräisen suomalaisen ruokavalion ilmastovaikutuksesta. Peltojen hiilidioksidipäästöjen osuus ruokavalion ilmastovaikutuksesta pysyy melko samana, vaikka ruokavalio muuttuisi kasvisvoittoisemmaksi. [4]

Ruokavalioon kuuluvien ruokien ilmastovaikutuksista syntyy kotimaassa noin 60 prosenttia ja tuontimaissa noin 40 prosenttia. Eniten ilmastoa kuormittavat tuoteryhmät ovat lihatuotteet (45 prosenttia) ja maitotuotteet (20 prosenttia), jotka muodostavat yhteensä 65 prosenttia nykyisen suomalaisen keskimääräisen ruokavalion ilmastovaikutuksesta. [4] Tuontituotteiden elinkaarisista ilmastovaikutuksista vain pieni osa johtuu tuonnin kuljetuksista [3], [19].

Kasvisvoittoisemmissa ja samalla ravitsemussuositusten mukaisissa ruokavalioissa tuoteryhmien suhteellinen merkitys ilmastovaikutukseen muuttuu. Vegaaniruokavaliossa esimerkiksi maidonkaltaisten kasvipohjaisten juomien osuus voi olla jopa 20 prosenttia koko ruokavalion ilmastovaikutuksesta eli samaa luokkaa kuin palkokasvien, pähkinöiden ja siementen. Viljojen yhteenlaskettu osuus (mukaan lukien edellä mainitut juomat) on noin kolmannes. [4]

Ilmaston ja terveyden kannalta lihan määrää ruokavaliossa on vara vähentää

Eläinperäisten tuotteiden ilmastovaikutus (tuotekiloa kohden) on keskimäärin korkeampi kuin useimpien kasviperäisten tuotteiden, erityisesti avomaavihannesten ja viljan (taulukko1). Toisaalta kiloperusteinen vertailu eri tarkoitukseen tarkoitettujen tuotteiden, esimerkiksi lihan ja kasvisten, välillä on kyseenalaista, koska silloin ei oteta huomioon tuotteiden laadullisia eroja [12], [20]. Suomessa eniten käytetyistä lihoista naudanliha kuormittaa ilmastoa selkeästi enemmän kuin sian- tai broilerinliha (taulukko 1). Toisaalta myös lihojen välillä on eroja niiden ravintoainesisällöissä, mikä vähentää niiden ilmastovaikutusten kiloperusteisen vertailun mielekkyyttä [21].

Lihan ja lihavalmisteiden (leikkeleiden ja makkaroiden) merkitys ruokavalion ilmastovaikutuksessa riippuu niiden käyttömäärästä. Yksittäisen tuotteen kohdalla lihalaadulla ja lihapitoisuudella on myös merkitystä. Suomalaiset kuluttavat lihaa melko maltillisesti verrattuna keskimääräiseen eurooppalaiseen tai amerikkalaiseen kulutukseen [22] mutta yli kaksi kertaa niin paljon kuin maailmassa keskimäärin [23]. Ravitsemussuositusten maksimikulutusmäärä punaiselle lihalle, eli sian-, naudan- ja lampaanlihalle, on 500 g kypsää lihaa viikossa [7]. Miehistä 79 prosenttia ja naisista 26 prosenttia kuluttaa punaista lihaa suosituksia enemmän. Nykyinen, keskimääräinen kulutus on miehillä lähes kaksinkertainen suositukseen nähden mutta naisilla vain noin puolet. [18]

Suomessa lihankulutuksesta 40 prosenttia kohdistuu sianlihaan, 30 prosenttia broilerinlihaan ja 25 prosenttia naudan lihaan [24], [25]. Siipikarjan lihan kulutus on lähes kaksinkertaistunut (+80 prosenttia) kuudessatoista vuodessa. Muiden lihojen kulutus on ollut melko tasaista, naudan jopa vähentynyt 1960- ja 1970-lukujen tasosta. [24] Suomessa kulutetaan runsaasti lihavalmisteita (kokolihan lisäksi); noin 18,6 kg/henkilö vuodessa, mikä vastaa vähän alle kolmasosaa lihankulutuksesta. Lihavalmisteiden kulutus on kuitenkin tasaisesti vähentynyt. [26]

Kestävässä, ilmastoystävällisessä ruokavaliossa lihankulutuksen vähentämisen ohella osa kokolihan kulutuksesta korvataan niin sanotuilla vähempiarvoisilla ruhon osilla, kuten maksalla, munuaisella ja sydämellä, jotta eläimen ruho tulee kokonaan hyödynnettyä [10]. Suomessa niiden kulutus on varsin vähäistä [27], mutta niitä käytetään kuitenkin lihatuotteiden valmistukseen.

Lihojen ilmastotehokkuus vaihtelee suhteessa eri ravintoaineisiin

Ruokien ilmastovaikutuksia voidaan arvioida myös suhteessa eri ravintoaineisiin [21], [39], [40]. [41] joko sellaisenaan tai yhdistettynä ravintoaineiden hyvään saantiin tarvittaviin annoskokoihin [21]. Näin tarkastellen naudanliha voi tuotantotavasta (ja siitä johtuvasta ilmastovaikutuksesta per kilo tuotetta) riippuen olla ilmastotehokkaampi raudan ja sinkin lähde kuin broilerinliha ja raudan lähteenä ilmastotehokkaampi kuin sianliha. Muut lihat ja useat kalat ovat sen sijaan naudanlihaa ilmastotehokkaampia B12-vitamiinin lähteitä, vaikka B12-vitamiinia on naudanlihassa enemmän kuin muissa lihoissa ja kaloissa. [21]

Lihasta saadaan niin haitallisia kuin hyödyllisiäkin ravintoaineita [18], [42]. Lihasta, liharuoista ja lihavalmisteista saadaan runsaasti suolaa ja tyydyttyneitä rasvahappoja, joiden saanti on Suomessa keskimäärin liian runsasta [18]. Suomalaiset ravitsemussuositukset eivät ota kovin jyrkkää kantaa lihavalmisteisiin, mutta kansainvälinen syöpäjärjestö suosittaa, että niitä kulutettaisiin vain pieniä määriä satunnaisesti tai ei ollenkaan [43].

Lihasta saa myös paljon terveyttä edistäviä ravintoaineita (taulukko 2), erityisesti proteiinia, tyydyttymättömiä rasvahappoja, rautaa, sinkkiä, kaliumia, magnesiumia, B12- ja muita B-ryhmän vitamiineja [18]. Näiden ravintoaineiden saantiin on syytä kiinnittää huomiota, jos lihan kulutus yksilön ruokavaliossa vähenee merkittävästi [7].

Tärkeimpiä lihan sisältämiä ravintoaineita saadaan kuitenkin myös muista lähteistä, myös kasvisperäisestä ruoasta, B12-vitamiinia lukuun ottamatta [44]. Lihan proteiinin voi korvata syömällä monipuolisesti proteiinipitoisia kasveja. Näitä ovat muun muassa: soijapapu, härkäpapu, muut pavut, linssit ja herneet, pähkinät ja siemenet (esimerkiksi öljynhampun siemenet), viljat ja vehnänalkiot ja makealupiini.

Maitotuotteiden ja niitä korvaavien kasviperäisten tuotteiden ilmastovaikutuksissa on isoja eroja

Maidon ja maitotuotteiden ilmastovaikutuksia on tutkittu paljon mutta niitä korvaavien kasvipohjaisten tuotteiden ilmastovaikutuksia toistaiseksi melko vähän [28]. Kasvipohjaisista tuotteista ei ole myöskään tehty vertailevaa tutkimusta, jossa tuotteiden ravitsemuksellinen laatu olisi otettu huomioon tiedeyhteisön hyväksymällä tavalla.

Valmistajien teettämien arvioiden perusteella Suomenkin markkinoilla olevien maitoa (juomana) korvaamaan tarkoitettujen kaurajuomien ilmastovaikutukset per kg tuotetta ovat alhaisempia (noin 0,3 kg CO₂ ekv./kg tuotetta) [45], [46] kuin suomalaisen maidon (noin 1 kg CO₂ ekv./kg tuotetta) [35]. Lisäksi varsinkin kypsytettyjen juustojen ilmastovaikutus on tyypillisesti suurempi kuin palkokasveista tehtyjen juustonkaltaisten perinteisten tuotteiden, kuten tofun (taulukko 1) [28], [35], [37]. Sen sijaan esimerkiksi jogurtin ja vastaavan kaurapohjaisen välipalatuotteen ilmastovaikutuksissa ei välttämättä ole eroa (taulukko 1) [35], ellei tuotannon tehokkuuteen ja esimerkiksi energiavalintoihin ole kiinnitetty erityistä huomiota.

Kasvisperäisten juomien tuotannosta syntyy kasvihuonekaasupäästöjä erityisesti jalostusvaiheesta toisin kuin lehmänmaidon tuotannosta, jossa määräävä tekijä on alkutuotanto [35]. Lisäksi maidon tuotanto on alkutuotantovaiheessa sidoksissa naudanlihan tuotantoon [30], ja naudanlihan ilmastovaikutus on kaikista tuotteista korkein (taulukko 1).

Ravintoaineista esimerkiksi kalsiumia voi saada lähes yhtä paljon kalsiumilla täydennetystä kaura- tai soijajuomasta kuin maidosta. Juustoista kalsiumia saa sen sijaan selvästi enemmän kuin tofusta tai mistään muustakaan tavallisesta ruoka-aineesta. [44] Maito on myös tärkeä jodin lähde [18], [44]. Kaiken kaikkiaan tuotteiden ravintoainesisällöissä on paljon eroja (taulukko 2), ja niiden merkitystä pitää arvioida suhteessa koko ruokavalioon.

Vaikka maidon ilmastovaikutus per kilo on melko alhainen (taulukko 1), on maidon osuus ruokavalion ilmastokuormituksesta melko suuri, samoin kuin merkitys ravintoaineiden saannissa [18], koska sitä kulutetaan paljon. Samoin maidonkaltaisten kasviperäisten juomien osuus ravitsemussuositukset täyttävän vegaaniruokavalion ilmastovaikutuksessa voi nousta suhteellisen korkeaksi, jopa 20 prosenttiin [4].

Luonnonkalat ovat ravitsevia ja aiheuttavat vähän ilmastopäästöjä

Luonnonkalat aiheuttavat selvästi vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin viljellyt kalat, joiden ilmastovaikutus on samaa suuruusluokkaa kuin broilerin ja sianlihan (taulukko 1) [30], [31]. Kalat ovat yleisesti ottaen erinomaisen ravitsevaa ruokaa, mutta eri kalalajien ravintoainesisältö vaihtelee paljon (taulukko 2) [44]. Sen takia niitä on tärkeää syödä monipuolisesti. Kalojen monipuolinen käyttö on myös ekologisesti kestävää, koska silloin yhteen kalalajiin ei kohdistu liian suurta pyyntipainetta ja lajien suhteet pysyvät tasapainoisina.

Avomaalla kasvatetut kasvikset ovat ilmastoystävällisiä

Avomaalla kasvatettujen juuresten, kaalien, sipulien ja muiden kasvisten ilmastovaikutus kiloa kohden on alhainen verrattuna kasvihuonevihanneksiin (taulukko 1).

Kasvihuonevihannesten ilmastovaikutuksen suuruuteen vaikuttaa ratkaisevasti, minkälaista energialähdettä niiden tuotannossa käytetään ja kuinka energiatehokasta tuotanto on [29]. Suomalaisten kasvihuonekasvisten ilmastovaikutus on vähentynyt merkittävästi kestävämpien energiavalintojen ja lisääntyneen energiatehokkuuden myötä [47]. Eri kasvisten ravintoainesisällöt poikkeavat toisistaan paljon (taulukko 2), joten myös niitä on tärkeää syödä monipuolisesti.

Myös ruoan tuotantotapoja voidaan kehittää ilmastoystävällisemmiksi

Jotta ruokavalion ilmastovaikutus laskisi mahdollisimman alhaiseksi ja olisi kestävää, on ruokavalion sisällön muutoksen ohella tärkeää kehittää myös maatalous- ja elintarviketuotannon tuotantotapoja [16], [28] [48], [49], [50], [51] ja koko maatalousjärjestelmää [52] ilmastoystävällisemmiksi. Maatalouden kasvihuonekaasujen päästövähennystoimia voidaan kohdentaa muun muassa eläintuotantoon, lannankäsittelyyn (mukaan luettuna biokaasutus), lannoitukseen, peltojen kasvipeitteisyyteen ja maankäyttöön. Maaperän päästöjä voitaisiin pienentää tehokkaasti vähentämällä eloperäisillä mailla olevien peltojen määrää. [53] Ilmastovaikutusta voidaan vähentää myös työkoneiden ja kasvihuoneiden [29], [47] ja tuotantoketjun energiavalinnoilla ja energiatehokkuuden parantamisella.

Ruoan ilmastovaikutusta voi kutistaa myös pienentämällä ruokahävikkiä

Euroopan unionin ja Suomen tavoitteena on puolittaa kuluttaja- ja vähittäiskaupan ruokajätteen määrä [54]. Kotitalouksissa ostetusta ruoasta päätyy hävikkiin noin 4–5 prosenttia [55]. Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista, mutta joka syystä tai toisesta päätyy roskiin tai biojätteeksi. Suomalaisissa kotitalouksissa eniten hävikkiin päätyy kasviksia, peruna, kotona tehtyä ruokaa ja maitotuotteita [56], [55]. Kuluttajan ruokavalion ilmastovaikutuksesta niin ikään vajaat viisi prosenttia aiheutuu kuluttajan ruokahävikistä [4].

Lisäksi tuotantoketjussa syntyy syömäkelpoista elintarvikejätettä: vähittäiskaupassa 1–2 prosenttia kaupan volyymistä, liha- ja maitotuotteiden valmistuksessa 1–3 prosenttia tuotannosta, leipomoissa 7–8 prosenttia tuotannosta ja 1–5 prosenttia tuotannosta muilla tuotannon aloilla. Kaikki elintarviketeollisuuden alat yhteensä noin 3 prosenttia tuotannosta päätyy hävikkiin. [56] Ruokapalveluissa ja ravintoloissa hävikkiin päätyy keskimäärin 16–20 prosenttia valmistetusta ruoasta [56], [57], [58], [59]. Yhteensä eri lähteistä koostuva ruokahävikki edustaa reilua prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä [56]. Kaksi kolmasosaa elintarvikejätteestä syntyy kulutusvaiheessa, eli ruokapalveluissa, ravintoloissa ja kotitalouksissa [60].

Suositukset ilmastoystävälliseksi ruoaksi

• Syö täysipainoista, kasvisvoittoista ja sesonginmukaista ruokaa: suosi kokojyväviljoja, juureksia, kaalia, sipuleita ja muita avomaakasviksia, perunaa, palkokasveja, siemeniä, pähkinöitä ja kasviöljyjä.
• Suosi luonnonkalaa.
• Vältä runsasta lihankulutusta.
• Korvaa osa lihan kulutuksesta niin sanotuilla vähempiarvoisilla ruhonosilla.
• Suosi lihaa, jonka tuotantotavat edistävät maaperän hiilivaraston kasvamista, ravinteiden kierrätystä ja käytön tehokkuutta ja laidunnusta.
• Vältä ”turhaa syömistä” eli liiallista määrää ja viihdykesyömistä (esimerkiksi makeiset, snacksit, virvoitusjuomat, kahvi, alkoholi).
• Suunnittele kauppamatkat huolellisesti, kulje kauppamatkat jalan, polkupyörällä tai joukkoliikennettä käyttäen. Autoa käytettäessä osta ruokaa kerralla isompi määrä.
• Vähennä ruokahävikkiä eli älä heitä ruokaa roskiin.