Hiilinieluja ja -varastoja vahvistetaan kaupunkivihreällä
Kaupunkisuunnittelun rooli hiilinielujen ja -varastojen ylläpitämisessä on
olennainen. Kaupunkiympäristössä hiilinieluja voidaan vahvistaa
ohjaamalla alueiden käyttötarkoitusta ja rakentamisen sijoittumista. Hiilen
varastoinnissa voidaan hyödyntää etenkin viheralueita ja viherelementtejä
sekä uusia innovaatioita, kuten biohiiltä.
Hiilinieluista voidaan huolehtia ohjaamalla alueiden
käyttötarkoitusta ja rakentamisen sijoittumista
Kaupunki- ja aluesuunnittelulla on tärkeä rooli hiilinielujen ja -varastojen vahvistamisessa. Merkittäviä
hiilinieluja ovat muun muassa maaperä, metsät ja hiilirikkaat ekosysteemit (vesistöt ja suot), jotka toimivat hiilinieluina silloin, kun ne sitovat hiilidioksidia ilmakehästä enemmän kuin vapauttavat sitä. Hiilivarastot puolestaan tarkoittavat biomassan ja maaperän sisältämää hiilen määrää. Hiilensidonnalla
tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjen tavoitteellista vähentämistä lisäämällä hiilinieluja ja -varastoja. Kun nielut sitovat hiiltä ja kasvattavat hiilivarastoja, voidaan hillitä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvua [1].
Hiilinieluja ja ekosysteemipalveluita voidaan vahvistaa etenkin yhdyskuntasuunnittelun avulla välttämällä uusien luontoalueiden ottoa rakennuskäyttöön. Uudis- ja korjausrakentaminen tulee kohdistaa
olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisälle taajamiin, jolloin se voi tukea jo rakennettujen alueiden
infrastruktuuria ja palveluntarjontaa. [2] Liian tiivistä rakennetta tulee kuitenkin välttää,
jotta se ei vaikuttaisi kielteisesti viihtyvyyteen ja kokonaiskestävyyteen, voimistaisi lämpösaarekeilmiötä tai vaikeuttaisi tulvien hallintaa.
Maankäytön suunnittelussa hiilinieluja voidaan ylläpitää ohjaamalla alueiden käyttötarkoituksia ja
rakentamisen sijoittumista [3]. Tämä edellyttää tiedonkulkua eri suunnittelutasoilla, sillä maankäytön ohjaus ulottuu maakuntakaavasta yleis-, asema- ja korttelitasolle. Kaikilla
näillä tasoilla määritellään viheralueiden turvaamisen kannalta keskeisiä tekijöitä. Asemakaavatasolla
tehtävillä viherrakenteilla vaikutetaan kaupunkirakenteen sisäisiin hiilinieluihin [4]. Alla olevaan taulukkoon on koottu keskeisiä työkaluja ja tietolähteitä
maankäytön suunnittelun ja hiilensidonnan edistämiseksi (taulukko 1).
Taulukko 1. Työkaluja ja tietolähteitä maankäytön suunnittelun ja hiilensidonnan edistämiseksi
Työkalu / tietolähde |
Miten toimii / mitä sisältää |
Muuta / lisätietoja |
Kaupunkisuunnittelijan tarkistuslista maan- käytön hiilinielujen lisäämiseen [5] |
Tarkistuslistassa esitetään maankäytön suunnittelun toimenpiteitä, jotka vaikuttavat alueen hiilivarastojen ylläpitämiseen ja vähentävät maankäyttömuutoksesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Toimenpiteiden vaikutusten suhteellista merkittävyyttä on arvioitu kolmiportaisella asteikolla sen mukaan, kuinka suuri myönteinen vaikutus niillä on hiilinieluihin. |
Toimenpideluokat: yleiskaava, asemakaava, rakentamistapaohjeet, viherrakentaminen (rakennetut viheralueet, avoimet viheralueet, taajamametsät), rakentamisen aikainen toiminta, rakentamisen aikataulu ja maa-ainesten hyötykäytön suunnittelu, viheralueiden ylläpito. |
Oulun kaupungin hiili-nielulaskenta [6] |
Alueellisten hiilinielujen selvittäminen vaatii tarkkaa tietoa alueen luontotyypeistä, maankäyttötavoista ja pinta-aloista. Hiilinielut erilaisilla luontotyypeillä on selvitetty kaukokartoitusaineiston ja paikkatietoohjelmien avulla. Lähtötietona on käytetty CORINE-aineistoa. |
Oulun hiilinielujen Arvioinnissa käytettiin Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) ohjeistusta ja tieteellisissä julkaisuissa esitettyjä, mitattuja hiilitasearvoja eri luontotyypeille. Hiilinielujen laskennassa käytettiin uutta laskentamallia, jonka avulla Oulun tietoja voidaan verrata muihin Euroopan maihin. |
Lahden hiilinielu ja kompensaatio- suunnitelma (tiekartta toimenpiteistä) [7] |
Hiilinielu- ja kompensaatioarvio käsittää Lahden maantieteellisen alueen maankäytön nettohiilinielun, henkilöstön ja luottamushenkilöiden lentopäästöjen sekä työasia-ajojen (km) perusteella laskettujen päästöjen kompensoinnin. Oletuksiin sisältyvät kaupungin tekemät metsittämiset, todennäköinen puurakentaminen (vuoteen 2025) sekä maltillinen peltojen hiilinielupotentiaalin käyttöönotto. |
Suunnitelma tukee Lahden hiilineutraaliustavoitetta 2025 ja Kestävän energian ja ilmastonmuutoksen toimenpidesuunnitelmaa vuoteen 2030 (SECAP). |
Tampere: KESY- tarkastuslista maankäytön suunnitteluun (ei varsinaisesti hiilinielu-työkalu) [8] |
Sisältää 5 eri teemaa: Vesiolosuhteet (V), maaperä (M) ja kasvillisuus (K) (jaettu tarkastuslistassa kahdeksi eri alakohdaksi), materiaalit ja tuotteet (MT), Energiansäästö (E), ilmanlaatu (I), yleinen ympäristönsuojelu (Y) (jaettu tarkastuslistassa kolmeksi eri alakohdaksi) & Ihmisten hyvinvointi ja terveys (HT). |
Läpileikkaavia kestävän ympäristörakentamisen teemoja, tarkistuslista kehitetty osana 6Aika: Kestävien kaupunginosien kumppanuusmalli (KIEPPI) -hanketta 2019–2021. |
Hiilikartta [9] |
Hiilikartta auttaa arvioimaan maankäytön suunnitelmien aiheuttaman muutoksen maaperän ja kasvillisuuden hiilivarastoon. |
Kehitetty maa- ja metsätalousministeriön ”Hiilestä kiinni -ohjelmassa”, jossa myös muita relevantteja työkaluja. |
Hiilensidontaa tukee viheralueiden elinvoimaisuus
Kaupungin tai kunnan hiilivaraston kokoon vaikuttaa etenkin metsien määrä [3]. Olemassa olevia hiilivarastoja voidaan ylläpitää hoitamalla metsiä, peltoja, puistoja ja muita viheralueita sekä viherelementtejä niin, että niiden kyky sitoa hiiltä säilyy mahdollisimman tehokkaana [4]. Erityisesti avointen viheralueiden suuren pinta-alan vuoksi niiden kunnossapidolla voidaan lisätä merkittävästi hiilensidontaa ja kasvattaa hiilivarastoja. Helpohkoja ja kustannustehokkaita toimenpiteitä ovat uusien viheralueiden suunnittelu maaperälähtöisesti, luonnonmukaisten viheralueiden suosiminen ja leikkuutähteiden keräämättä jättäminen [10].
Hiilensidontaa on mahdollista edistää parantamalla maaperän huokoisuutta. Biohiili edistää maaperän kasvuolosuhteita ja rakennetta, mikä voi tukea esimerkiksi puuston kasvuolosuhteita ja hulevesien
hallintaa. Kaupunkien viheralueet voivat hyötyä biohiilestä, sillä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät ääriolosuhteet lisäävät niihin kohdistuvaa kulutusta ja siten ekosysteemien kokemaa stressiä. Biohiili on myös keino varastoida hiiltä maahan pitkäaikaisesti, mutta ollakseen kestävää biohiilen tuotannon tulee kuitenkin perustua ensisijaisesti jätepohjaisiin raaka-aineisiin tai muihin sivuvirtoihin. Lisäksi biohiilen valmistuksen käytettävän energian ja tuotantolaitoksen energiatehokkuus sekä elinkaariset
päästöt on syytä huomioida [11].
Esimerkki
Helsingin kaupungin viheralueilla biohiiltä on kokeiltu istutuksien kasvuolosuhteiden parantamisessa. Helsingin kaupungin kokeiluissa on arvioitu, että lisäämällä biohiiltä 10 prosenttia kaikkiin kaupungin käyttämiin uusiin kasvualustoihin, voitaisiin vuotuisista päästövähennystavoitteista kattaa jopa noin 3,5 prosenttia. Biohiilen toimintaan vaikuttaa sen koostumuksen lisäksi muun muassa maaperän ominaisuudet, joista tarvitaan vielä runsaasti lisää tutkittua tietoa ja käytännön kokemusta .
Maankäytön muutokset kannattaa mahdollisuuksien mukaan kohdistaa kasvupotentiaaliltaan heikompiin metsäalueisiin, jolloin hiilivarastojen ja hiilensidonnan menetys on mahdollisimman pieni. Keskeisiä keinoja alueen hiilivarastojen ylläpitämiseksi tai lisäämiseksi ovat:
- olemassa olevien metsien säilyttäminen (erityisesti rehevät kasvupaikat)
- olemassa olevan kaupunkipuuston säilyttäminen myös rakennetummilla alueilla
- laadultaan heikenneiden viheralueiden ennallistaminen
- nykyisten viheralueiden vaaliminen ja niiden kasvillisuuden määrän maksimointi, erityisesti
suureksi kasvavien ja pitkäikäisten puiden suosiminen, ja luonnonmukaisuuden suosiminen
istutusalueilla
- rakennuskäyttöön otettujen tai pinnoitettujen alueiden määrän minimointi ja kaiken
kaupunkivihreän maksimointi (viherkatot, kaupunkipuut) [3], [4]
- maaperän huokoisuuden parantaminen esimerkiksi biohiilen avulla (muun muassa [11]).
Kaupunkisuunnittelun toimijoiden tarkistuslista: kaupunkisuunnittelu osana ilmastonmuutoksen hillintää
Seuraavan kysymyslistan avulla voidaan tunnistaa ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä toimenpiteitä kaupunkisuunnittelun näkökulmasta.
- Onko alueelle tehty päästöarviointi ja vertailtu eri suunnitelmavaihtojen ilmastovaikutuksia?
- Onko päästöarvioinnissa selvitetty alueen hiilivaraston ja hiilinielujen nykytila sekä vertailtu niiden tulevaa kehitystä eri suunnitelmavaihtoehdoissa?
- Onko päästölaskennassa huomioitu rakennetun ympäristön koko elinkaaren aikana syntyvät kasvihuonekaasupäästöt?
- Onko kaupungin viheralueiden ja metsien rooli hiilensidonnassa tunnistettu suhteessa kaupungin hiilineutraaliustavoitteeseen ja mahdolliseen kompensointiin?
- Onko kaupungin viheralueiden ja metsien kunnossapidossa huomioitu hiilivarastoa ja monimuotoisuutta tukevat luonnolliset toimenpiteet?
- Soveltuuko päästöarvioinnissa hyödynnetty laskentamenetelmä suunnittelun eri vaiheisiin? Miten arviointia voidaan tarvittaessa päivittää?
- Onko tärkeimmät toimet päästövähennyksien toteuttamiseksi tunnistettu?
[14]
-
Arasto, A., Ekroos, A., Jaakkola, J., Juhola, S., Kivimaa, P., Korhonen, H., Kurnitski, J., Käyhkö, J., Lund, P., Ollikainen, M., Peltola, H., Regina, K., Seppälä, J., Vainio, A. & Vesala, T. 2021. Ilmastolakiin kirjattavat pitkän aikavälin päästö- ja nielutavoitteet – Ilmastopaneelin analyysi ja suositukset. Suomen ilmastopaneelin raportti 1/2021. 13 s. (PDF) [Viitattu 22.3.2024]
https://ilmastopaneeli.fi/hae-julkaisuja/ilmastolakiin-kirjattavat-pitkan-aikavalin-paasto-ja-nielutavoitteet-ilmastopaneelin-analyysi-ja-suositukset/
-
Berg, A., Räisänen, M. & Salo, H. (toim.) 2020. Kiertotalouden tieto käyttöön. Kahdeksan keskeistä teemaa ja uudet tietotarpeet. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2020, Helsinki. 55 s.
http://hdl.handle.net/10138/310568
-
Rasinmäki, J. & Känkänen, R. 2014. Kuntien hiilitasekartoitus, osa 1. Helsingin, Lahden, Turun, Vantaan ja Espoon maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöt, hiilinielut ja hiilivarastot. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 9/2014. 58 s. (PDF)
https://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-09-14.pdf
-
Kehvola, H.-M. 2020. Hiilinielujen ja -varastojen edistäminen kaupungissa sekä yhteydet luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta. 59 s.
http://hdl.handle.net/10138/322592
-
Ilmastonkestävä kaupunki. 2014. Kaupunkisuunnittelijan tarkistuslista maankäytön hiilinielujen lisäämiseen. 8 s. (PDF) [Viitattu 22.3.2024. Sivu poistettu.]
https://ilmastotyokalut.fi/files/2014/07/Tarkistuslista-hiilinielujen-hallintaan.pdf
-
Oulun kaupunki. 2024. Oulun hiilinielut. [Viitattu 22.3.2024]
https://www.ouka.fi/ymparistoohjelma/oulun-hiilinielut
-
Rosberg, E. & Sieppi, P. (toim.) 2020. Lahden hiilinielu- ja kompensaatiosuunnitelma. Lahden kaupunki. 8 s. (PDF) [Viitattu 22.3.2024]
https://www.lahti.fi/tiedostot/lahden-hiilinielu-ja-kompensaatiosuunnitelma/
-
Tajakka, H. 2021. KESY-tarkastuslista maankäytön suunnitteluun. Päivitetty 4.5.2021. 70 s. (PDF) [Viitattu 22.3.2024]
https://www.tampere.fi/sites/default/files/2022-09/kieppi-hanke_kesy_tarkastuslista_maankaytto_2021.pdf
-
Suomen ympäristökeskus. 28.2.2024 (Päivitetty). Hiilikartta. [Viitattu 22.3.2024]
https://www.syke.fi/Hiilikartta
-
Simosol Oy, Ramboll Oy & Tapio Oy 2021. Selvitys pääkaupunkiseudun hiilinieluista ja -varastoista. Loppuraportti. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä. 50 s. [Viitattu 22.3.2024]
https://julkaisu.hsy.fi/selvitys-paakaupunkiseudun-hiilinieluista-ja--varastoista.html
-
Ennis, C. J., Evans, A. G., Islam, M., Ralebitso-Senior, T. K. & Senior, E. 2012. Biochar: Carbon Sequestration, Land Remediation, and Impacts on Soil Microbiology. Critical Reviews in Environmental Science and Technology, Volume 42, Issue 22: 2311–2364.
http://doi.org/10.1080/10643389.2011.574115
-
Soronen, P., Riikonen, A., Salo, E., Koivunen, M., Tikka, S., Passi, S., Salonen, A.-R, Jalas, M. & Tammeorg, P. 2019. Design support for the carbon drawdown demonstration area in Jätkäsaari, Helsinki. Report on principles of urban demonstration areas for carbon sequestration. Deliverable 2 of Carbon Lane project 49 p. (PDF) [Viitattu 22.3.2024]
https://www.aalto.fi/sites/g/files/flghsv161/files/2020-02/Plan%20for%20the%20Hyv%C3%A4ntoivon-puisto%20demonstration%20area.pdf
-
Riikonen, A. 2019. Biohiili ja sen käyttömahdollisuudet viherrakentamisessa. Helsingin kaupunki. Kaupunkiympä-ristön julkaisuja 2019:19. 65 s. (PDF) [Viitattu 22.3.2024]
https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkai-sut/julkaisu-19-19.pdf
-
Tikkakoski, P., Leppänen, S., Mela, H., Luhtala, S., Hildén, M., Mikkola, M., Kühn, T., Naumanen, H., Ahonen, S., Haapala, A., Lilja, S., Tuomenvirta, H., Drebs, A. & Votsis, A. 2024. Kohti ilmastokestävää kaupunkisuunnittelua: Opas ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen edistämiseen alueidenkäytön suunnittelussa, kaavoituksessa ja rakentamisessa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja, 18/2024, Helsinki. 204 s.
http://hdl.handle.net/10138/576343
- Suomen ympäristökeskus. 2023. Ilmastovaikutusten arviointityökalujen opas kuntien suunnittelijoille. Kymenlaakson liiton julkaisu B:142. Kymenlaakson liitto. 38 s.
- Roisko, R. & Lahtinen, E. 2023. Hiilineutraalin rakennetun alueen määritelmä. Green Building Council Finland ja A-Insinöörit. 28 s.
- Väylävirasto. 2023. Infrarakentamisen vähähiilisyyden arviointimenetelmä. Väyläviraston ohjeita 43/2023, Helsinki. 32 s. (PDF)
- Turun kaupunki. 2023. Ohje asemakaavojen ilmastovaikutusten arvioimiseen ja niiden ilmastokestävyyden enna-koimiseen Turussa. Turun kaupungin CANEMURE-osahanke. Turun kaupungin ympäristöjulkaisuja 1/2023. 52 s. (PDF)
- Saikku, L., Ahonen, S., Auvinen, K., Helonheimo, T., Liimatainen, H. Lilja, S., Linjama, J., Lång, K., Karhinen, S., Mäkinen, J., Peltoniemi, M., Sarkkola, S. & Tikkakoski, P. Maakuntien rooli ja vaikuttavat ilmastotoimet hiilineutraalin Suomen saavuttamiseksi. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11 / 2022, Helsinki.
- Simosol Oy, Ramboll Oy & Tapio Oy 2021. Selvitys pääkaupunkiseudun hiilinieluista ja -varastoista. Loppuraportti. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä. 50 s. (Tietoa kestävien hiilitoimien suunnittelun tueksi)
- Koutonen, M. 2021. Pintamaan hiilivarastot Helsingin aluerakentamisessa. Rakentamisen vaikutus hiilivarastoihin ja pintamaan kierrätyskäytänteet. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. 58 s.
- Sankelo, P. & Alhola, K. 2020. Kohti vähäpäästöistä rakennuskantaa. Suomen ympäristökeskus. Katsaus, ilmastotiekarttojen taustamuistio. 17 s. (PDF)
- Kehvola, H.-M. 2020. Hiilinielujen ja -varastojen edistäminen kaupungissa sekä yhteydet luonnon monimuotoi-suuteen ja ekosysteemipalveluihin. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta. 59 s. (Tietoa hiilinieluista maankäytön osana)
- Kuittinen, M. (toim.) 2019. Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmä. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:22. Ympäristöministeriö. 54 s.
- Airola, H. & Myllynen, M. 2015. Ilmanlaatu maankäytön suunnittelussa. Opas 2/2015. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 52 s.
- Suomen ympäristökeskus: CO2data.fi-palvelu. Rakentamisen ja infrarakentamisen päästötietokannat
- Suomen ympäristökeskus: Kuntakohtaiset käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästötiedot. Hiilineutraali-suomi.fi-sivusto
- Suomen ympäristökeskus: Kuntakohtaiset kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästötiedot. Hiilineutraali-suomi.fi-sivusto
- Helsingin yliopisto: Tavoitteena hiiliviisas kaupunkivihreä (CO-CARBON-tutkimushanke)