Hiilinieluja ja -varastoja vahvistetaan kaupunkivihreällä

Hiilinieluista voidaan huolehtia ohjaamalla alueiden käyttötarkoitusta ja rakentamisen sijoittumista

Kaupunki- ja aluesuunnittelulla on tärkeä rooli hiilinielujen ja -varastojen vahvistamisessa. Merkittäviä hiilinieluja ovat muun muassa maaperä, metsät ja hiilirikkaat ekosysteemit (vesistöt ja suot), jotka toimivat hiilinieluina silloin, kun ne sitovat hiilidioksidia ilmakehästä enemmän kuin vapauttavat sitä. Hiilivarastot puolestaan tarkoittavat biomassan ja maaperän sisältämää hiilen määrää. Hiilensidonnalla tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjen tavoitteellista vähentämistä lisäämällä hiilinieluja ja -varastoja. Kun nielut sitovat hiiltä ja kasvattavat hiilivarastoja, voidaan hillitä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvua [1].

Hiilinieluja ja ekosysteemipalveluita voidaan vahvistaa etenkin yhdyskuntasuunnittelun avulla välttämällä uusien luontoalueiden ottoa rakennuskäyttöön. Uudis- ja korjausrakentaminen tulee kohdistaa olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisälle taajamiin, jolloin se voi tukea jo rakennettujen alueiden infrastruktuuria ja palveluntarjontaa. [2] Liian tiivistä rakennetta tulee kuitenkin välttää, jotta se ei vaikuttaisi kielteisesti viihtyvyyteen ja kokonaiskestävyyteen, voimistaisi lämpösaarekeilmiötä tai vaikeuttaisi tulvien hallintaa.

Maankäytön suunnittelussa hiilinieluja voidaan ylläpitää ohjaamalla alueiden käyttötarkoituksia ja rakentamisen sijoittumista [3]. Tämä edellyttää tiedonkulkua eri suunnittelutasoilla, sillä maankäytön ohjaus ulottuu maakuntakaavasta yleis-, asema- ja korttelitasolle. Kaikilla näillä tasoilla määritellään viheralueiden turvaamisen kannalta keskeisiä tekijöitä. Asemakaavatasolla tehtävillä viherrakenteilla vaikutetaan kaupunkirakenteen sisäisiin hiilinieluihin [4]. Alla olevaan taulukkoon on koottu keskeisiä työkaluja ja tietolähteitä maankäytön suunnittelun ja hiilensidonnan edistämiseksi (taulukko 1).

Hiilensidontaa tukee viheralueiden elinvoimaisuus

Kaupungin tai kunnan hiilivaraston kokoon vaikuttaa etenkin metsien määrä [3]. Olemassa olevia hiilivarastoja voidaan ylläpitää hoitamalla metsiä, peltoja, puistoja ja muita viheralueita sekä viherelementtejä niin, että niiden kyky sitoa hiiltä säilyy mahdollisimman tehokkaana [4]. Erityisesti avointen viheralueiden suuren pinta-alan vuoksi niiden kunnossapidolla voidaan lisätä merkittävästi hiilensidontaa ja kasvattaa hiilivarastoja. Helpohkoja ja kustannustehokkaita toimenpiteitä ovat uusien viheralueiden suunnittelu maaperälähtöisesti, luonnonmukaisten viheralueiden suosiminen ja leikkuutähteiden keräämättä jättäminen [10].

Hiilensidontaa on mahdollista edistää parantamalla maaperän huokoisuutta. Biohiili edistää maaperän kasvuolosuhteita ja rakennetta, mikä voi tukea esimerkiksi puuston kasvuolosuhteita ja hulevesien hallintaa. Kaupunkien viheralueet voivat hyötyä biohiilestä, sillä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät ääriolosuhteet lisäävät niihin kohdistuvaa kulutusta ja siten ekosysteemien kokemaa stressiä. Biohiili on myös keino varastoida hiiltä maahan pitkäaikaisesti, mutta ollakseen kestävää biohiilen tuotannon tulee kuitenkin perustua ensisijaisesti jätepohjaisiin raaka-aineisiin tai muihin sivuvirtoihin. Lisäksi biohiilen valmistuksen käytettävän energian ja tuotantolaitoksen energiatehokkuus sekä elinkaariset päästöt on syytä huomioida [11].

Maankäytön muutokset kannattaa mahdollisuuksien mukaan kohdistaa kasvupotentiaaliltaan heikompiin metsäalueisiin, jolloin hiilivarastojen ja hiilensidonnan menetys on mahdollisimman pieni. Keskeisiä keinoja alueen hiilivarastojen ylläpitämiseksi tai lisäämiseksi ovat:

• olemassa olevien metsien säilyttäminen (erityisesti rehevät kasvupaikat)
• olemassa olevan kaupunkipuuston säilyttäminen myös rakennetummilla alueilla
• laadultaan heikenneiden viheralueiden ennallistaminen
• nykyisten viheralueiden vaaliminen ja niiden kasvillisuuden määrän maksimointi, erityisesti suureksi kasvavien ja pitkäikäisten puiden suosiminen, ja luonnonmukaisuuden suosiminen istutusalueilla
• rakennuskäyttöön otettujen tai pinnoitettujen alueiden määrän minimointi ja kaiken kaupunkivihreän maksimointi (viherkatot, kaupunkipuut) [3], [4]
• maaperän huokoisuuden parantaminen esimerkiksi biohiilen avulla (muun muassa [11]).

Kaupunkisuunnittelun toimijoiden tarkistuslista: kaupunkisuunnittelu osana ilmastonmuutoksen hillintää

Seuraavan kysymyslistan avulla voidaan tunnistaa ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä toimenpiteitä kaupunkisuunnittelun näkökulmasta.

[14]

Tuottajatahot

Sisältö on tuotettu EU:n LIFE-ohjelman osarahoittamassa LIFE17 IPC/FI/000002 LIFE-IP CANEMURE -hankkeessa.