Suomen ilmastopolitiikalla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä

Artikkeli

Suomen ilmastopolitiikalle luovat puitteet YK:n ilmastosopimus, Kioton pöytäkirja ja Pariisin ilmastosopimus sekä EU:n ilmastopolitiikka. Kansallisesti politiikkaa ohjataan muun muassa energia- ja ilmastostrategian, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman, ilmastolain ja sopeutumissuunnitelman avulla. Ilmasto- ja energiapolitiikallaan Suomi pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, lisäämään uusiutuvien energialähteiden osuutta, parantamaan energiatehokkuutta ja edistämään ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Kansainväliset sopimukset ja EU ohjaavat Suomen ilmastotoimia

Suomen ilmastopoliittisille toimille asettavat puitteet YK:n ilmastopuitesopimus [1], [2], sitä täydentävä ja teollisuusmaita velvoittava Kioton pöytäkirja [3], [4], kaikkia sopimusosapuolia velvoittava Pariisin ilmastosopimus [5], [6] sekä Euroopan unionin (EU) ilmasto- ja energiapolitiikka [7].

Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa Suomi toimii osana Euroopan unionia. Suomi on ratifioinut eli vahvistanut sekä ilmastosopimuksen että Kioton pöytäkirjan ja Pariisin ilmastosopimuksen yhdessä muiden EU:n jäsenmaiden kanssa. [8], [9]

Tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä eri aloilla monin eri keinoin

Kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet vuodelle 2030 ovat erilaiset EU:n päästökauppaan kuuluvilla ja siihen kuulumattomilla aloilla (taulukko 1). Päästökauppasektorilla EU-mailla on yhteinen päästövähennystavoite, mutta päästökauppaan kuulumattomilla aloilla on maakohtaiset velvoitteet vähentää päästöjä. Päästökauppasektoriin kuuluvat suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset. Päästökaupan ulkopuolisiin aloihin kuuluvat puolestaan liikenne, maatalous, erillislämmitys, jätehuolto, fluoratut kasvihuonekaasut ja työkoneet. EU:n jäsenmaakohtaiset päästövähennystavoitteet päästökaupan ulkopuolisille sektoreille on sovittu EU:n taakanjakopäätöksessä. [10]

Päästökauppasektorilla EU-maiden yhteinen tavoite on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 43 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. [11] Vuoden 2020 tavoite on 21 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Suomessa päästökauppasektorin osuus kokonaispäästöistä oli hieman alle puolet (44 prosenttia vuonna 2019) [12].

Suomella on siis maakohtainen velvoite vähentää päästökaupan ulkopuolisilla aloilla syntyviä kasvihuonekaasupäästöjään. Vuoteen 2030 mennessä päästöjä tulee vähentää 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta. [11] On todennäköistä, että vuodelle 2030 asetetut tavoitteet saavutetaan, kun keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa (KAISU) [13] listatut toimet toteutetaan [14].

Eri toimialojen kasvihuonekaasujen päästöjä vähennetään eri toimilla. Toimet esimerkiksi parantavat energiatehokkuutta, edistävät uusiutuvan energian käyttöä, tutkimusta, teknologiaa ja innovaatioita, tiivistävät yhdyskuntarakennetta sekä edistävät joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Keinoja ja toimenpiteitä päästövähennyksien saavuttamiseksi on linjattu energia- ja ilmastostrategiassa [11] ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (KAISUssa). [13], [11] Ohjauskeinovalikoimaan kuuluvat muun muassa lainsäädäntö, verot, maksut, rahoitus, koulutus ja viestintä sekä palveluiden kehittäminen [11], [13].

Taulukko 1. EU:n ja Suomen ilmasto- ja energiatavoitteet vuodelle 2030 [11]
Tavoitteet vuodelle 2030
EU
Suomi
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 1) Vähintään -40 % EU-tason tavoite
Päästökauppasektorin päästöt 2) -43 % EU-tason tavoite

Päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästöt 2)

-30 % -39 %
Uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukulutuksesta  32 %  50 %
Biopolttoaineiden osuus tieliikenteen polttoaineista  14 %  30 %1
Energiatehokkuuden parantaminen 3) +32,5 % EU-tason tavoite

1) vertailuvuosi 1990

2) vertailuvuosi 2005

3) verrattuna vuonna 2007 arvioituun kehitykseen

1 Liikenteen biopolttoaineiden energiasisällön fyysinen osuus kaikesta tieliikenteen myydystä polttoaineesta.

 

Energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian osuutta lisätään tavoitteiden saavuttamiseksi

Energiatehokkuuden parantamisella on tärkeä rooli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Sille on asetettu EU:n yhteinen tavoite vuosille 2020 ja 2030 (taulukko 1). Se tarkoittaa, että jäsenmaiden tulee yhteisesti varmistaa, että EU:n tavoite toteutuu. Suomessa energiatehokkuutta parannetaan ensisijaisesti vapaaehtoisilla energiatehokkuussopimuksilla. [11], [15] Kaudella 2021–2030 jäsenmaiden täytyy yhteisen tavoitteen lisäksi parantaa energiatehokkuutta vuosittain 0,8 prosenttia [7].

Suomelle on EU:ssa annettu maakohtainen tavoite nostaa uusiutuvien energianlähteiden osuus vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin (taulukko 1). Suomi on jo kauan edistänyt uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja niiden osuus energian tuotannossa on korkea. Suomi saavutti tavoitteensa jo vuonna 2014, kun uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta oli 38,7 prosenttia [7], [13]. Vuoteen 2030 mennessä Suomi tavoittelee 50 prosentin osuutta energian loppukulutuksesta (taulukko 1) [7], [11].

EU:n jokaiselle jäsenmaalle on annettu tavoitteet nostaa uusituvan energian osuus tieliikenteen polttoaineissa 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, mutta Suomi päätti kansallisesti korkeammasta 20 prosentin tavoitteesta (taulukko1). Tavoite on tarkoitus saavuttaa polttoaineen myyjille asetetun biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen ja lainsäädännön [16] avulla. [11] Vuoteen 2030 mennessä EU:n tavoitteena on nostaa biopolttoaineiden osuus vähintään 14 prosenttiin. Suomen maakohtaisena tavoitteena on 30 prosentin osuus vuoteen 2030 mennessä (taulukko1). [11]

Ilmastolain avulla pyritään tehostamaan ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamista

Suomessa astui kesäkuussa 2015 voimaan ilmastolaki. Sen tavoitteena on tehostaa ja selkeyttää viranomaistoimintaa sekä luoda suunnittelu- ja seurantajärjestelmä ohjaamaan hallinnon toimintaa päästökaupan ulkopuolisten päästöjen vähentämiseksi. Ilmastolaki luo pohjan ilmastopolitiikan pitkäjänteiselle ja kustannustehokkaalle suunnittelulle. Lisäksi se pyrkii vahvistamaan eduskunnan ja yleisön mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kansallisen ilmastopolitiikan suunnitteluun. [17]

Ilmastolaki vahvistaa Suomen pitkän aikavälin vähimmäistavoitteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi (80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta). Ilmastolaki kattaa sekä ilmastomuutoksen hillinnän että siihen sopeutumisen. Laki on luonteeltaan niin sanottu puitelaki, eli se ei sisällä eri toimialoja koskevaa aineellista lainsäädäntöä. [17], [18]. Osana ilmastolain toimeenpanoa on laadittu Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma vuodelle 2030, joka linjaa tarvittavia keinoja päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi päästökaupan ulkopuolisilla aloilla eli liikenteessä, maataloudessa, lämmityksessä ja jätehuollossa. [13]

Ilmastolakia uudistetaan parhaillaan siten että se vastaa hallituksen tavoitetta hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä. Myös keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma sekä kansallinen energia- ja ilmastostrategia päivitetään vuoden 2021 aikana. [19], [20]

Vähähiiliset tiekartat tukevat hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamista

Jotta Suomi pääsisi tavoitteeseensa hiilineutraaliudesta vuonna 2035, eri toimialoilla on laadittu vähähiilisyystiekarttoja. Niissä esitellään toimenpiteitä, joilla tarvittavat päästövähennykset on mahdollista saavuttaa. Tiekarttoja on laadittu muun useilla teollisuuden aloilla, kaupan, liikenteen ja logistiikan aloilla, maataloudessa, matkailu- ja ravintola-alalla sekä rakennusteollisuudessa. [21]

Tavoite hiilineutraalista Suomesta on eri toimialojen osalta mahdollista saavuttaa jo olemassa olevilla tai näköpiirissä olevilla teknologioilla, mikäli ympäristö on investoinneille suotuisa. Tavoitteen saavuttamiseksi päästövähennykset kaikilla toimialoilla ovat kuitenkin tarpeen. [21]

Sopeutumispolitiikalla lisätään kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen

Suomen päämääränä on varmistaa, että yhteiskunnalla on kyky sopeutua ilmastossa tapahtuviin muutoksiin ja hallita niihin liittyvät riskit. Kansallisessa ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmassa 2022 on esitetty tavoitteet päämäärään pääsemiseksi ja tärkeimmät toimenpiteet lähivuosille. [22]

Kansallisen sopeutumispolitiikan tavoitteena on, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen otetaan osaksi normaalia suunnittelua ja toimintaa ja että toimijoilla on tarvittavat menetelmät ilmastoriskien arvioimiseksi ja hallitsemiseksi. Lisäksi tutkimus- ja kehitystyön sekä viestinnän ja koulutuksen avulla on tarkoitus lisätä tietoisuutta sopeutumisesta ja sopeutumiskykyä sekä kehittää uusia sopeutumisratkaisuja. Suunnitelma toteuttaa osaltaan EU:n sopeutumisstrategiaa (2013) [23]. [22] Kansallista sopeutumissuunnitelmaa edelsi Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia (2005) [24]. Suomi oli Euroopan ensimmäinen maa, joka teki sopeutumista koskevan strategian [25], [26].

Eri toimialojen välillä on melko suuria eroja sen suhteen, miten ne ovat alkaneet toteuttaa sopeutumissuunnitelmaa ja kuinka hyvät valmiudet niillä on vastata ilmastoriskeihin. Jotkut alat ovat esimerkiksi kehittäneet omia varoitus- ja seurantajärjestelmiään, kun taas osa toimii lähinnä reaktiivisesti sitten, kun mahdollisia ongelmia ilmenee. [27]

Suomen ilmastopaneeli tukee päätöksentekoa suosituksillaan

Suomen hallituksen ilmastopoliittisen päätöksenteon tueksi asetettiin vuonna 2011 Suomen ilmastopaneeli. Sen tehtävänä on antaa suosituksia hallitukselle sekä edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä. Paneelissa on mukana neljätoista ilmastopolitiikan kannalta keskeisten tieteenalojen korkeatasoista tutkijaa. Sen selvitykset ja kannanotot tehdään tieteellisin perustein ja paneelin valitsemilla tavoilla. Eri ministeriöt ja työryhmät voivat antaa paneelille toimeksiantoja mutta eivät vaikuttaa lopputulokseen tai kannanottoihin. [28] Ilmastolain myötä ilmastopaneelista tuli pysyvä elin [17].

Tuottajatahot